1. Tutustut uusiin ihmisiin joihin et muuten tutustuisi

Yksin reissaaminen voi olla hyvin sosiaalista. Juttua voi tulla yhtäkkiä tuntemattomien kanssa. Kun on auki kohtaa eri ikäisiä ja eri kansallisuuksia. Joidenkin kanssa voi jakaa lyhyen hetken ja toisten kanssa voi viipyä pidempään. Minulla on tunne, että matkalleni on osunut juuri oikeita ihmisiä, joiden on ollut tarkoitus kohdata. Toisilta saan vinkkejä uusista paikoista, joidenkin elämästä inspiroidun. Olen törmännyt myös kollegoihin joiden kanssa olen vaihtanut ammatillisia ajatuksia. Joutkut ihmiset jäävät elinikäisiksi ja toiset hetken viivähtämiseksi. Maailmankuva avartuu joka tapauksessa.

2. Voit tehdä asioita mitkä itseäsi kiinnostaa​
​Soolona matkatessa voi helpommin valita juuri ne itseä kiinnostavimnat paikat tai skipata asioita omien fiilisten mukaan.

3. Teet silti kompromisseja

​Mieli haluaisi tehdä vielä sitä ja tätä. Käydä katsomassa yhden nähtävyyden lisää, mutta keho, se haluaa jo levätä ja olla omassa rauhassa. Yksin matkustaminen on taiteilua sen kanssa mitä mieli haluaa ja mihin aika ja keho taipuu. Aina voisi nähdä, kokea ja tehdä enemmän.

Minulla reissussa kävi niin, että kun takana oli jo Sri Lanka, Vietnam, Siem Reap Kambozassa, Chiang Mai ja Pai Pohjois-Thaimaassa jossain vaiheessa aistit ylikuormittui. Uudet kulttuurit, aikaiset aamut, myöhäiset illat, liikenne, melu, uudet maisemat, ruuat, majapaikkojen vaihdot, matkapäivät, ihmispaljous, ne kaikki yhdessä vaikuttaneet siihen, että olin todella väsynyt. Fyysisesti oli energiaa, mutta silti koin suurta väsyä joka tuntui viipyvän päivästä toiseen. Tajusin mistä on kyse ja olin Krabilla tästä syystä vain päivän. Mieli olisi halunnut jäädä kiipeilemään, tutustumaan lähisaariin ja tekemään sitä ja tätä, mutta tarvitsin rauhallisemman ympäristön missä aistit saa levätä. Inputtia oli ollut yksinkertaisesti liian paljon liian pitkään. Suuntasin Ko Phangalle. Kannatti kuunnella itseä. Pääsin palautumaan matkustus väsymyksestä. 

4. Kohtaat itsesi
Yksin ollessa ​et pääse itseäsi karkuun. Samankaltaiset mielen haasteet on mukana matkalla kuin kotimaassakin. Helpottaa kun hyväksyy, että matkalla ei tarvi olla koko ajan kivaa vaan saa tuntea kaikkia tunteita ja viipyillä niiden kanssa.

​Moni kysyi minulta menenkö Intiaan tai katsomaan äiti Ammaa. Tarkoitukseni ei ole mennä. Koen, että jokainen matka meninpä minne tahansa on henkinen matka. Saan opetusta joka päivä. Koen, että jumaluus on kaikkialla. Sitä ei tarvi etsiä mistään. Se on jo aina siellä missä minäkin olen. Jumaluus on myös minussa ja sinussa. Yksin matkatessa ja etenkin enemmän paikoilleen pysähtyessä oma valo ja varjot tulevat näkyväksi.

5. Saat olla yksinäinen
​Yksin oleminen tekee hyvää. Toisinaan saattaa tuntua, että sitä on liikaa. Olo voi olla välillä hyvinkin yksinäinen. Yksinäisyyden hyväksyminen helpottaa. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä. Toisinaan liika on liikaa ja voi olla hyvä hakeutua paikkoihin missä törmää helpommin ihmisiin tai kilauttaa kaverille, jotta yksinäisyys helpottuu.

​Olet haavoittuvainen. Yksinäisyys voi musertaa ja rikkoa. Antaa sen rikkoa. Uudestaan ja uudestaan. Siemenen kuoren tarvii haljeta, jotta juuret pääsevät kasvamaan ja latva kurkottamaan kohti taivasta. 

Toiset meistä on tammia jotka viihtyvät yksin aukealla paikalla. Useimmat meistä on kuitenkin kuusia koivuja tai palmuja jotka kukoistavat kun ympärillä on lajitovereita. 

6. Kasvat​

Vastaan tulee väistämättä uudenlaisia tilanteita missä tarvii toimia uudenlaisella tavalla. Opit, kasvat kehityt ja laajenet. Rikastut ja maailmankuvasi rikastuu. Kasvat omaan voimaasi.

Olen matkalla opetellut ajamaan skootterilla. Ajoin ensimmäisen kerran skootterilla liikenteessä Vietnamissa ja sen jälkeen olen ajanut Paissä ja Ko Phangalla. Yksin ajellessa ajotaidot kehittyy väkisinkin vaikka tunnustan, että välillä Ko Phangan olen kaivannut kuningasta joka voisi olla sankari ja ajaa mukaisimmat ja jyrkimmät tiet ja voisin vain nauttia luotettavasta ja turvallisesta kyydistä. On mukavaa olla oman elämänsä sankaritar, mutta viitta on toisinaan raskas ja välillä mieluusti lasken sen pois.

7. Tärkeiden ihmisten arvo kirkastuu

On riemastuttavaa ja antoisaa tutustua uusiin ihmisiin. Kuulla heidän tarinoita. Kuitenkin hetken päästä tuttavasi tai sinä olet vaihtanut paikkaa. Olet jälleen yksin. Tapaat jälleen ihmisiä ja sama kuvio toistuu. Paikoistakin tulee rakkaampia kun niissä on pidempään. Tulee koti-ikävä. Olen matkalla miettinyt miten arvokasta se on kun joku tuntee sinun tarinan pidemmältä ajalta ja sinä hänen. Jossain vaiheessa alat todennäköisesti kaivata lähimpiä ihmisiä rinnallesi. Niitä jotka ovat nähneet valoksi, voimasi ja pimeimmät varjosi. Heidän arvo ja merkitys terävöityy. Se saa meidät jälleen haluamaan juurtua jonnekin. Luomaan kodista paratiisin mistä voi lähteä matkalle, mutta tulee myös kaipuu palata kotiin. 

💗 Eeva

Yksin maailman ympäri matkaaja, seikkailijatar, elämän taiteilija joka viihtyy tuntemattomien ja tuttujen kanssa, kaipaa välillä kuningasta ja uudelleen sinne missä vesi on puhdasta ja voi kuulla oman sydämen lyönnit. 

​Muutama päivä ennen joulua saavuin Hanoiin. Hanoi on Vietnamin pääkaupunki ja täytyy kyllä sanoa, että kaupunki iski aluksi kaikille aisteille todella kovaa. Ihmisiä, melua, roskaa ja skoottereita. Valtavasti skoottereita. Ensimmäisestä majapaikasta kuljin skootteritaksilla keskustaan. En tiedä kumpi on vaarallisempaa Hanoissa; olla skootterin kyydissä vai jalankulkija. Old Quarterin jalkakäytävät on täynnä parkkeerattuja skoottereita joten kävely tapahtuu kadulla skoottereita väistellen. Joissakin paikoissa kadun ylittäminen näyttää mahdottomalta, mutta opin, että sinne sekaan on vaan mentävä... Huh! No kerran liikenne oli niin vilkasta isommalla tiellä ja ajonopeudet kovat, että otin skootteritaksin vain päästäkseni tien yli.

​Menin Hanoihin nähdäkseni Halong Bayn. Katselin Halong Bayn risteilyiden hintoja ja ne oli tuplat tai triplat joulusesongin vuoksi. Toisaalta en halunnut viettää joulua myöskään paikassa mikä on täynnä turisteja. Skippasin Ha Long Bayn ja turistien toisen suosikkipaikan Sapan ja menin bussilla Mai Chaoon. Oiva valinta! Turisteja oli vain kourallinen, hinnat edulliset + vuoriston keskellä olevassa kylässä pääsi näkemään aitoa maalaiselämää. Oli kiehtovaa seurata riisinviljelijöiden työtä.

Vietin Mai Chaossa homestayssa joulun. Koristelin huoneen Hanoin kukkamarkkinoilta ostamillani ruusuilla ja onnistuin saamaan isäntäväeltä yhden punaisen kynttilän. Jouluaattona söin pitsaa hyvässä seurassa ja söin paljon suklaata. Joulu tuli silti.

Joulupäivänä sain uutisia Suomesta. Minulle erittäin rakas pikku Osku 4v oli joutunut Ouluun teholle rajun keuhkokuumeen vuoksi. En ole ikinä pelännyt kenenkään rakkaan menettämistä niin paljon! Kyllä siinä monta itkua taas tuli ja kova hätä. Onneksi Tapaninpäivänä tilanne alkoi jo helpottaa.

Tutustuin joulun aikaan Sandraan Kanadan Edmontonista olevaan 68 vuotiaaseen naiseen, joka oli edesmenneen puolisonsa kanssa valinneet lasten  sijaan matkustella paljon. Oli kiehtovaa kuunnella hänen reissutarinoita

​Menin takaisin Hanoihin, mikä alkoi tuntua jo huomattavasti mukavemmalta. Näköjään tuo kaupunki tarvi pidemmän sopeutumisajan. Sieltä bussi-lautta-bussilla Cat Ban saarelle. Aivan nappivalinta! Ensimmäisenä päivänä vuokrasin skootterin. Olin harjoitellut yhtenä viikonloppuna skootterilla ajamista Pohjois-Pohjanmaalla juuri ennen reissua. Saaren liikenne näytti sellaiselta, että uskaltauduin itse skoottorin sarviin. Hienosti meni paitsi, että +10 astetta, sade ja tuuli tuntui -10:ltä. Onneksi myös paikallisen pariskunnan sormia paleli ja sain lämmitellä sormiani heidän tien viereen tekemässä pikkunuotiossa.

On ollut jännää huomata, että vaikka täällä on paljon ihmisiä jotka eivät osaa puhua englantia jotenkin aina löytyy keino kommunikoida. Sanat on vain pieni osa kommunikointia. Sitä tulee liian harvoin ajateltua. Ajellessa maisemat oli valtavan upeat niin kuin myös luonnon puistossa olevalta vuorelta minne patikoin. Vihreähuippuisia vuoria silmän kantamattomiin joka suunnalla!

​Uuden vuoden aattona menin melomaan ja kiipeilemään. Ihan supervalinta! Matkalla sai ihailla on yllin kyllin Lan Ha Bayn korkeita kalkkikivisaaria. Ilman ruuhkia, turistien paljoutta ja lukuisia risteilijöitä. Meloessa täytyi välillä nipistellä itseä hereille, että tajuaa miten mahtavassa paikassa saa olla. Melottiin kalastuslauttakylien ohi. Lauttakylissä asuu tuhansia ihmisiä edelleen hyvin askeettisen alkukantaisesti. Kaikki eivät todellakaan elä länsimaalaisittain mikä on todella tervettä nähdä livenä. 

En ollut koskaan ennen tehnyt kalliokiipeilyä ja se oli niin siistiä!! Parissa päivässä olin saanut paljon tuttuja ja olikin hienoa, miten melkein kaikki ajautui samaan Oasis baariin juhlimaan uutta vuotta. Täällä porukka nauttii juomien lisäksi ilokaasuilmapalloja. Pakkohan se oli kokeilla yksi pallo itsekin. Sen vaikutus kestää vain muutamia minuutteja. Vuosi vaihtui todella kansainvälisessä seurassa ja oli erityisen ikimuistoinen.

​Uuden vuoden päivänä palasin jälleen Hanoiin. Tykästyin kaupunkiin niin, että seuraavana päivänä oli haikea lähteä Phu Quocin saarelle Etelä-Vietnamiin. Saarella jännitin Tropical Storm Pabukia, ajoin skootterilla pohjoiseen niemenkärkeen mistä näkee Kambozaan, tustuin mehiläisten elämään, ajelin maailman pisimmällä Cabel carilla Pineapple Islandille ja makoilin kookospalmujen alla. 

​​1. Melonta ja kiipeilyreissu Cat Basta Lanha Bayhin
2. Autenttista maalaiselämä vuoristomaisemissa ja Chieu luola Mai Chaossa
3. Hanoi Old Quarterin elämä
4. Bee Farmilla mehiläisten viljelyyn tutustuminen Phu Quocin saarella.
​5. Silkkisen sileä valkoinen hiekka Sao Beachilla Phu Quocin saarella.

​Miinukset
Vietnam on roskaisin maa mitä olen ikinä nähnyt. Toisena päivänä Phu Quocin valkohiekkaisella saarella vedessä oli valtavasti muovia ja seuraavana päivänä ei ollut. Phu Quocilla rakennetaan valtavasti ja rakennustyömaat saattaa rikkoa rauhaa.

Plussat
Täälläkin ihmiset ovat ystävällistä. Hintataso on edullinen ja ruoka on hyvää. Länsimaista poikkeava elämän meno on erilaista ja mielenkiintoista seurattavaa. 

Kaikkinensa olen erittäin kiitollinen monista ikimuistoisista hetkistä Vietnamissa. Seikkailu jatkuu Kambozassa... 

-Eeva Ojalehto-

Matka alkoi jo ennen matkaa. Loppurutistus oli tiukka työrintamalla ja siinä rinnalla vielä muuttoprojekti. Pakkasin koko omaisuuden banaanilaatikoihin 5 neliön varastoon. Kaikki mahtui sinne juuri ja juuri. Podin koti-ikävää jo ennen lähtöä. Olen aina kovasti rakastanut kotoilua. 

Halusin nähdä tuttuja rakkaita ihmisiä, koska seuraavaan näkemiseen menee kauan. Touhujen lomassa näinkin paljon minulle tärkeitä ihmisiä. Toisinaan piti tirauttaa pari kyyneltä. Vein siskon pojille karttapallon, että matka jotenkin realisoituisi heillekin. Onneksi on olemassa WhatsApp.

Kaikki tuo työrutistus, muuttoprosessi, kodista luopuminen ja heippojen sanominen vei hulluna energiaa. Viimeiset viikot oli tunnerikkaita ja sisälsi todella paljon prosessoitavaa. Toki koko vuoteen mahtuu myös monia suuria muutoksia ja muita isoja asioita. Reissuun lähtiessä olinkin ihan poikki ja rytmihäiriöitä pukkasi päälle pari päivää ennen matkaa. Ne ei meinanneet rauhoittua niin kuin yleensä ja onneksi juuri ennen lähtöä menin luontaistuotekauppaan Helsingissä ja siellä oli todella asiantunteva myyjä. Olin jättänyt parin viimeisen viikon aikana kaikki lisäravinteet ja keho ilmoitti kyllä selvästi, että purkit on oltava mukana reissussakin. Magnesiun + kalium, ubikinoni on ainakin oltava. Mieluusti myös b-vitamiinit. Ensimmäinen tavoite matkalle oli levätä paljon heti matkan alussa. 

Tässä onkin minun vinkki kaikille kenellä on väsymystä tai sydän haasteita: Kannattaa tarkistaa välillä vitamiinien ja hivenaineiden saanti. Lääkkeiden sijaan saattaa olla, että tarvitset jotain lisärarinnetta. Stressi ja muut kuormitustekijät kuluttavat niitä enemmän.

Kyllä siinä lentokoneessa kolmen hengen penkillä pötköllessä ja unta tavoitellessa pari kyyneltä vierähti. Oli ikävä kaikkea tuttua ja ihmisiä. Olo kuitenkin tasoittui pian. Alkamassa oli elämäni seikkailu. Ensimmäinen illan maisema oli todella upea! Majapaikka oli aivan meren rannassa ja katselin aaltoja ja auringon laskun jälkeisiä värejä pitkään.

Rytmihäiriöt ei kuitenkaan meinanneet tasoittua millään, vaikka ensimmäisenä matkapäivänä en poistunut minnekään. Toisena päivänä Spa hoito teki hyvää + huomasin olon ihmeellisesti tasoittuvan, kun kävelin rannalle missä oli enemmän ihmisiä, mutta rauhallisemmat aallot. Majapaikan edustalla aallokko oli ristiaallokkoa ja pauhu kova etenkin nousuveden aikaan. Tajusin aallokon vaikuttavan olooni todella vahvasti. Normaalisti aaltojen tasainen ääni rauhoittaa, mutta ristiaallokon pauhu on toisenlainen. Niissä on erilainen rytmi.  En saanut kehoa rauhoittumaan kunnolla vaikka kuinka hengittelin. En tiedä oliko se ääni, maan tärinä vai mikä.

​Vaihdoinkin majapaikan lähemmäksi viidakkoa ja tuntui, että siellä keho pääsi lepäämään ja rauhoittumaan. Olo alkoi tasoittua. Pystyin alkaa enemmän nauttimaan, kun en ollut enää niin huolissaan omasta hyvinvoinnista. 

Ihanaa oli huomata miten ystävällisiä ihmiset Sri Lankassa olivat. Yksin matkustaminen alkoi tuntua turvalliselta. Tuk-tuk kuljettaja saattoi tosin kysyä puhelinnumeroa, mutta ymmärsi mitä ei tarkoittaa. Ihmiset olivat joka puolella todella avuliaita. Ja jos jossain, niin tuolla ihmiset ovat kokeneet kovia. 30 vuotta sotaa, vasta kymmenen vuotta rauhaa. Sama tsunami joka runteli Khao Lakin Thaimaassa hyökyi myös tuonne alueelle 2004. 

​Vähitellen voimat alkoi palautua ja sain itseltäni luvan alkaa lähteä liikkeelle. Iloitsin ja nautin. Kävin Unawatunassa lempeällä Yin joogatunnilla. Jooga shala oli kerrassaan upea!  Tutustuin naapurikaupunkiin Galleen, temppeleihin ja Jungle Beachiin loistavan tuk-tuk kuljettajan opastamana.

Mirissassa menin valasretkelle. Epäonnekseni valaita ei näkynyt, mutta delfiinejä onneksi kyllä. Lähin Seacret Beachin ranta oli hyvä paikka päiväunille ja lepäilyyn. Mirissassa joogatunnin sijaan päädyinkin kokeilemaan surffausta. Aivan mieletön juttu! Sain yksityisopetusta ja olin onnellinen, että pääsin laudan päälle.

​Mirissasta jatkoin tuk-tukilla Ellaan ja välissä poikkesin safarille katsomaan norsuja, krokotiilejä, shakaaleita ja muita villieläimiä. Pitkiä tuk-tuk reissuja en kyllä suosittele. Siinä joutuu nielemään ihan liikaa pakokaasuja. Sri Lankassa kulkupelit toimii todennäköisesti polttoöljyllä, savu on ainakin mustaa ja katalysaattoreista ei todennäköisesti ole tietoakaan.

Ellan vuoristoalue oli mahtava ja jos joskus teen toisen reissun maahan aionkin suunnata pidemmäksi aikaa vuoristoalueille.

1. Little Adams Peakin vuoristomaisema ja tuulen suhina Very goos vibes!

2. Surffaus kokeilu Welligaman pienissä aalloissa.

3. Auringossa loikoilu Secret Beahin pienellä laguunilla Mirissassa.

4. Safari ja elefanttien mutakylpy Udawalawen luonnonpuistossa.

5. Yin jooga Sri Yoga Shalassa Unawatunassa.

6. Ella-Kandy junamatka vuoristomaisemissa.

-Eeva Ojalehto-

Istuin eilen hetken paikoillani ja katselin varpaitani. Mieleeni tuli tuttu välähdys. Olen olemassa juuri nyt. Hei herää! Juuri nyt! Dinosaurukset elivät miljoonia vuosia sitten ja tulevaisuus jatkuu loputtomiin. Ikuisuuden loputtomalla aikajanalla minun täällä olo on silmänräpäys. Olen kuitenkin elossa ja olemassa juuri nyt. Miten siistiä!

Päivät ja hetket kuluu. Joskus tuntuu, että päiviä tulee olemaan loputtomiin. Itseä on helppo huijata. Sitä kuvittelee olevansa ikuisesti nuori, terve ja kuolematon. Aikaa tuntuu olevan loputtomiin ja siksi on helppo lykätä asioita. Huomiseen, ensi viikolle, seuraavaan kuuhun, ensi vuodelle ja seuraavaan elämään. Sitä ajattelee, että sitten kun on enemmän aikaa tai rahaa. Sitten kun jotkut asiat on hieman paremmin tai olen valmiimpi. Sitten kun sitä tai tätä. Entä jos nyt onkin oikea aika. Tällaisenaan. Keskeneräisenä, epäkypsänä ja vaikka ympäristökään ei aina ole suosiollinen. Vaikka kaikki ei olekaan täydellistä. Tekisi sen mihin elämä kutsuu. Isoon tai pieneen. Hyppäisi tuntemattomaan. Siihen mikä niin pelottaa ja samalla polttelee ja innostaa.

Paistoin joskus raparperipiirakkaa ja se jäi vahingossa keskeltä raa´aksi. Jonkun mielestä se olisi ollut epäonnistunut. Piirakasta tulikin todella hyvää. Sen jälkeen jätin piirakan paistamisen tarkoituksella kesken, koska raparperipiirakka oli niin paljon mehukkaampaa ja maukkaampaa hieman raakana.

Mikä sinua kutsuu?
Minkä aika on juuri nyt?
Jos ei nyt niin milloin sitten?

Kysyn itseltäni usein kysymystä jos ei nyt niin milloin sitten? Yleensä vastaukseni on, että ei ikinä. Paras aika on juuri nyt…

Olen astunut jälleen kohti tuntematonta ja sitä mihin elämä minua vahvasti kutsuu. Juuri nyt nautin syksyn kauneudesta ja hajuherneiden suloisesta tuoksusta…

-Eeva Ojalehto-

Lammen vesi viilenee. Vielä tarkenee kuitenkin uida. Ilmassa voi hetkittäin aistia jo syksyn raikkaan viileyden. Toivottavasti sinä olet saanut imeä itseesi kesän lämpöä ja auringon energiaa.  Ehkä olet ehtinyt viettää aikaa myös kuunnellen oman sielusi kutsua. Elämän matkan varrella olen huomannut miten valtavan tärkeää on pysähtyä olemaan välillä yksin omissa oloissa. Viettää rauhallisia hetkiä, tunteja tai päiviä. Päivittäiset meditaatiohetket ovat kullanarvoisia. Yksi niiden tärkeä tehtävä on rauhoittumisen lisäksi tuoda näkyväksi se mitä meissä itsessä on sisällä. Tänä kesänä olen erityisesti nauttinut lammessa selällään kellumisesta. Siinä on jotain symbolista ja monia asioita avautuu ihan vaan olemalla. Oman sydämen ja sielun kutsut ja kaipuut. Helposti voi käydä niin, että oman sielun ääni peittyy toisten ihmisten ajatuksiin ja kaikenlaiseen muuhun hälinään mitä ympärillä on.

Nyt kun on aika kääntää katsetta vähitellen tulevan syksyn suuntaan, voi miettiä millä tavalla sinä haluat ottaa syksyn tällä kertaa vastaan.  Voi antaa kalenterin täyttyä samalla tavalla kuin ennenkin.  Jos se toimii ja tuottaa iloa niin miksipä ei jatkaisi niin kuin ennenkin. Voi myös rauhassa hiljaa kuulostella. Voi avata itsessä tilaa uudelle. Sallia vapautta ja tyhjyyttä. Viipyä. Antaa niiden asioiden tulla luo mitä sielusi eniten kutsuu ja kaipaa. Voi luottaa siihen, että hyviä asioita tapahtuu ja tulee kohti. Kun niiden aika on. Voi ehkä jättää menemättä siihen samaan harrastukseen, mitä on tehnyt jo yli kymmenen vuotta, vaikka se leipäännyttää ja sen tekee vain tavan vuoksi, Tai koska kokee, että se on terveellistä tai muuten vain hyväksi. Voi sallia itselle pitää välillä taukoa  ja kokeilla jotain toisenlaista. Ehkä sitä, mitä on kaivannut, mutta ei ole rohjennut. Koska on ollut liian nuori, vanha tai huono siinä. On ollut liian kiireinen tai ei ehkä ole ollut rahaa. Siinä ei ole ollut aiemmin mitään järkeä tai jostain muusta syystä. Mitä niitä nyt on. Kaikenlaisia syitä olla tekemättä sitä mitä oikeasti todella haluaa tehdä.

Voi tunnustella miltä sisällä tuntuu kun tekeekin asioita eri tavalla, omalla tavalla. Miltä tuntuu kun ei pyri jatkuvasti aktiivisesti jotain kohti, vaan sallii asioiden tulla luokse. Mikä sisällä tai elämässä liikahtaa? Mitä siitä seuraa… ja lopultahan sitä ei voi ennakkoon tietää. Voi antautua virran vietäväksi ja kokeilla antaa mennä. Luottaa, että hyvä siitä tulee. Elämästä ja tästäkin syksystä. Vaikka välillä kelluisi.

Eeva Ojalehto

Olen pohtinut viime aikoina rakkautta. Millaista on aito rakkaus? On olemassa niin monenlaista rakkautta. Kun tutkii tarkemmin, siellä missä näyttää olevan rakkautta ei sitä välttämättä ole. Rakkaus saattaa myös lymytä piilossa paikassa missä se ei saisi olla ja on siellä siitä huolimatta. Rakkaus voi näkyä tai olla näkymätöntä. Mistä rakkaus tulee ja mihin se päättyy vai päättyykö se? Olen miettinyt, että rakkaus syntyy meissä sisällä. Se voi saada kimmokkeen jostakin ulkopuolelta, mutta pohjimmiltaan rakkaus tulee meistä itsestä sisältä. Rakkaus myös tuntuu. Minä tunnen rakkauden tunteen fyysisesti lämpönä tai poltteena rinnassani siellä missä on sydän. Välillä se voi tuntua myös koko kehossa. Sinä saatat tuntea sen eri tavalla. 

Jokainen meistä kaipaa ja janoaa rakkautta. Tiedostamatta tai tietoisesti. Kaipaa sitä, että toinen näkisi minut täydesti kokonaisena kaikkine vikoine päivineen ja hyväksyisi minut silloinkin kun tukka on länässä ja sydän vapisevan repaleinen. Silloin kun en todellakaan näytä itseni parhaita puolia. Hyväksyisi myös sen poltteen mikä on sisällä mikä ei välttämättä ole ollenkaan se mikä on vallitseva normi. Hyväksyisi myös suuruuteni. Ei pelkäisi muuttumistani, koska muutun joka tapauksessa. Ja sitten kuitenkaan rakkaus ei tule meidän ulkopuolelta. Se ei tule pyytämällä, ei vaatimalla, ei käskemällä. Se ei pysy kahlitsemalla ja sitomalla. Rakkauden luonne on olla vapaa. 

Rakkaus on meidän itsen sisällä kuin pieni herkkä kastepisara. Voi antaa sen laajentua ja pulputa yli kuin suihkulähteen. Voi antaa rakkauden täyttää oman kehon niin, että siitä riittää annettavaksi muillekin. Läheisille ja ystäville. Tuntemattomalle ohikulkijalle. Voi rakastaa kukkia, puita, eläimiä, kiviä, avaraa taivasta, aurinkoa, kuuta ja linnunrataa. Koko luomakuntaa. Joka ikistä atomia.

Rakkaus ei tee asioita toisen puolesta vaan antaa tosien itse kasvattaa omat vahvat juurensa ja levittää oksansa levälleen. Kasvaminen tarvitsee ympärilleen tilaa. Voi antaa toisen itse käydä läpi omat taistelunsa. Vahvuus ja voima ei tule ulkopuolelta, vaan nekin löytyy paineen alla itsestä sisältä. Antaa elämän takoa meistä terävän miekan.
​

Menin hiljattain metsään. Pysähdyin katselemaan pieniä kuusia, männyn oksia, sinistä taivasta, pilvien liikettä... ja löysin rakkauden tunteen sisältäni.


​-Eeva Ojalehto-

Keltainen. Se on ollut vuosia minun inhokkiväri. Puutarhaankaan en väriä ole kelpuuttanut paitsi aivan viime vuosina, vaalean keltaisena. Se on puuttunut vaatekaapistakin ihan kokonaan. Vuoden vaihteessa hullaannuin kaupassa keltaiseen takkiin. Ajattelin, että se on ilon takki ja tuo mukanaan iloa aina kun vetäisen sen päälle. Se on minun ikioma taikaviitta. Toimii!

Alan vähitellen ymmärtää miksi keski-ikäiset naiset käyttää usein värikkäitä vaatteita. Keski-ikäiset naiset on valtavan viisaita. Niitä ei enää pidättele ympäristön normit ja pintatrendit. Nyt alan itsekin olla keski-ikäinen. Tulkoon sen mukana myös värit entistäkin vahvemmin! Värit tuo valtavasti virtaa ja voimaa.

ikä väri sinulle tuo energiaa juuri nyt?

​Yhteys itseen on helppo kadottaa. Informaatiota tulee jatkuvasti oman itsen ulkopuolelta. Olemme todella paljon toisten ihmisten vaikutuspiirissä. On työhön liittyvät paineet. On puolison tarpeet ja lasten tarpeet. Facebook, Instagram, blogit ja naisten lehdet. Median mukana tuomat mielikuvat hyvästä elämästä. On valtavan tärkeää välillä irroittautua noista meitä näkymättömästi pitävistä siimoista. Ne siimat voi kahlita meitä aivan kuin lilliputit sitoivat Gulliverin. Salakavalasti itseltäkin huomaamatta meistä voi tulla ulkoapäin ohjautuvia sen sijaan, että kuulisimme poltteen. Kutsun joka nousee sisältä.

Kutsun voi jälleen kuulla kun uskaltaa höllätä. Ottaa tilaa ja vapautta. Se on yksi syy miksi rakastan metsään menemistä. Savasanaa joogamatolla. Yksin matkustamista ja kaupungilla kiertelyä. Rauhallisia hetkiä yksin kotona ja myös retriittejä. On helpompaa hengittää ja olla, kun viettää hetkiä omissa mietteissään tai on miettimättä. Sulkee välillä maailman ulkopuolelle ja kääntyy kohti itseä. Jotain sisällä vapautuu. Hengitys pehmenee. Keho muuttuu joustavammaksi. Näkymättömiä siimoja irtoaa. Tilalle tulee uusia ajatuksia ja oivalluksia. Ai, että näinkin voisin tehdä? Villinainen sisällä herää. Tuo villinainen on odottanut sinua koko elämäsi. Jossain vaiheessa mukaan tulee voima ja rohkeus. Voi uskaltaa astella vapaasti omalla tavalla pitkin omia polkuja.

-Eeva Ojalehto-

En minä tästä aiheesta kirjoita. Kirjoitatpas. En kirjoita. Kyllä. SINÄ KIRJOITAT! Mutta nythän on kevät? Haluaisin kirjoittaa jostakin kevyemmästä. No juuri siksi kun on kevät. Kääk. Kai minä sitten kirjoitan.

Tabusta. Itsemurhasta. Mitä siitä pitäisi sanoa? 

Balilla taksimatkalla radiosta kuuluu Linkin Parkia. Se siirtää puolisoni keskustelun taksikuskin kanssa Chris Cornelliin ja Linkin Parkin Chester Benningtoniin ja siitä miten molemmat päätyivät viime vuonna itsemurhaan. Kysyin Balilaiselta taksikuskilta tehdäänkö siellä miten paljon itsemurhia. Kuski ei meinannut ymmärtää kysymystä ollenkaan vaikka muu keskustelu meidän välillä sujui mainiosti. Kysyin uudelleen ja sain ihmettelevän vastauksen. Ei tehdä. Ajattelin, että ehkä vastaus on totta, aihe on kuljettajalle vieras tai sitten aihe Balilla vielä enemmän tabu kuin meillä. 

Vertailun vuoksi Balilla asuu ihmisiä 4, 15 miljoonaa (2015). Suomen asukasluku on vastaavasti 5,5 miljoonaa (2016).  Itsemurhien määrä on ollut Balilla 149 vuonna 2006. Tuohon aikaan tilastoja aiheesta on vasta alettu kerätä Balila ja on toki mahdollista, että mikäli aihe on maassa hyvinkin tabu tilasto ei kerro koko totuutta. Suomessa itsemurhia tehtiin 787 vuonna 2016. Itsemurhien määrä on Suomessa vähentynyt lähes puoleen vuodesta 1990 jolloin maassamme tehtiin yli 1500 itsemurhaa. Bali on suhteellisen tiiviisti asuttua. Asiaa voi miettiä niin, että Etelä-Savoon mahtuisi suunnilleen neljä Balia ja Uudelle maalle kaksi. Maa on kallista ja perheet asuvat tiiviisti. Samassa pihapiirissä saattaakin asua hyvin 4-6 perhettä samasta suvusta. Se on Balilla aivan tavallista ja hyvin valitseva käytäntö. Taksikuski ihmetteleekin miksi ihmeessä Suomessa ja länsimaissa nuoret muuttavat kotoa pois ja haluavat asua erillään perheestä ja suvusta. Ehkä tiiviissä laumassa eläminen suojaa Balilaisia masennukselta ja itsemurhilta?

Balilla ei olla myöskään niin yksilökeskeisiä kuin meillä länsimaissa. Tästä esimerkkinä lasten nimet. Etunimiä on vain neljä; Wayan, Made, Nyoman ja Ketut. Ensimmäiselle lapselle annetaan nimeksi Wayan. toiselle Made ja niin edelleen. Viidennelle lapselle annetaan nimeksi jälleen Wayan. Useimmilla lapsilla on kyllä monta nimeä ja erottuakseen käytössä on monesti lempinimi. Ehkä tiiviimpi heimokulttuuri suojaa Balilaisia. Ihmiset tuntuvat olevan myös aurinkoisella tuulella.

Voi olla myös niin, että neljä vuodenaikaa tuo meille omat paineensa ja länsimainen kapitalismi verrattuna Balin hindulaisuuteen ja aurinkoisen verheään tropiikkiin. Auringon paiste lisää serotoniinin tuotantoa. Onko niin, että keväällä serotoniinin tuotanto ei aina kunnolla lisäännykään johtuen vaikkapa ravintoainepuutoksista? En tiedä. Jos sinä tiedät, niin kerrothan siitä minulle.

Itsemurhassa joku menettää läheisen liian varhain ja jonkun elämänlanka katkeaa aikaisemmin kuin olisi ehkä tarvinnut. 

Itsemurha koskettaa lähes jokaista meitä. Välillisesti. Minun äitini päätti elämänsä itsemurhaan. Hän oli saanut jo apua ja oli psykiatrisessa sairaalassa. Siitä huolimatta ja juuri tuolla kyseisessä paikassa hänen elämä päättyi. Minun näkökulmasta katsottuna aivan liian varhain. Ja vain vähän aikaisemmin hän oli ostanut uuden tanssimekon. Jos joku kertoo elämänhalusta ja toiveikkuudesta niin tanssimekko! Sain pitää äidin vain viisi ensimmäistä vuotta. Kaipaus ei lopu koskaan. 

Senkin jälkeen tuo tabu on vieraillut lähipiirissäni useita kertoja. Olen nähnyt miten se kaikkein hymyilevin tyttö onkin yllätyskyläilyllä repimässä ranteitaan. Siksi en aina usko hymyyn, vaan olen myös kiinnostunut mitä kätkeytyy hymyn taakse. Olen saanut myös nähdä miten tabu voi tarttua niin, että suru-uutisen jälkeen kohta tulee toinen. Tuo musta varjo on kietonut pauloihinsa jonkun. Kuiskinut korvaan ja viekoitellut. Härnännyt ja väsyttänyt. Uuvuttanut niin, että vaikka ei haluaisi kuolla ei jaksa enää elää. Tai kenties nopean ohikiitävän hetken ajan on väläyttänyt mahdollisuutta ja toinen herkällä haavoittuvaisella hetkellään on siihen tarttunut. 

Itsemurhan tehneiden läheiset ovat myös suuremmassa riskiryhmässä. Tähän ryhmään itsekin kuulun, enkä minäkään ole elämäni matkan varrella noilta ajatuksilta täysin välttynyt. Nuorena tunnistin tuon riskin ja tein "itsemurhasuunnitelman". Olin aina halunnut käydä Crand Canyonilla USA:ssa ja suunnitelmaani kuului matkustaa sinne juuri tiettyyn paikkaan, tietylle kallionkielekkeelle. Matka itse paikan päälle kestää riittävän pitkään ja matkan eteen on nähtävä aika lailla vaivaa. On hyvin todennäköistä, että matkan aikana törmää erilaisiin seikkailuihin ja matka jo itsessään puistelee hereille tummista varjoista. Mieli muuttuu ja yhtäkkiä huomaa jälleen olevansa hyvinkin vahvasti elossa ja elämänhaluinen. Aika pätevä suunnitelma vai mitä?

Miksi sitten nyt tämä aihe? Keväällä. Juuri kun pahin viima on ohi ja talven selkä taitettu. Keväällä ja kesän korvalla tehdään kuitenkin tilastollisesti kaikkein eniten itsemurhia. Chris Cornell päätti päivänsä toukokuussa ja Chester Bennington heinakuussa. Korviin on kantautunut myös viestejä joissa mustat varjot härnäävät useampaakin tuttuani, jotka yleensä ovat vahvoja ja aurinkoisia. Se huolettaa minua. Tiedän, että joskus vahvakin oksa voi katketa kun taivuttaa liiaksi. Valo lisääntyy ja monilla energiamäärä kasvaa. Aina ei kuitenkaan ole niin. Joskus voi masentaa. Mieli saattaa rypeä pohjamudissa keväästä huolimatta. Toisten energisyys voi ahdistaa entisestään. 00–07.00

Alakuloa voi helpottaa viettämällä aikaa luonnossa ja eristäytymisen sijaan hakeutumalla läheisten seuraan. Kun mieli on maassa aivojen välittäjäaineita ja hyvän olon hormoneita ei välttämättä erity riittävästi. Laumassa ja kosketuksessa erittyy oksitosiini hyvän olon hormonia. Onnellisuuskemikaaleja voi aktivoida meditoimalla ja joogalla ja viettämällä aikaa auringossa. Serotoniin ja dopamiinin ovat tärkeitä ja välittäjäaineita ja niiden tuotantoa lisääviä ruoka-aineita ovat mm. avokadot, banaanit, kananmuna ja mantelit. Tärkeää on löytää myös itselle sopiva kanava ilmaista tunteensa ulos. Siihen voi sopia esim. liikunta, taide, kirjoittaminen tai musiikki. Puhuminen ystävälle, läheiselle tai ammattiauttajalle usein helpottaa.

Joskus voi olla syytä kurkistaa lääkekaappiin. Toisinaan itsetuhoiset ajatukset voivat olla jonkun lääkkeen sivuvaikutuksia. Toisinaan taas voidaan tarvita lääkettä, että mieli tasapainottuu. Hormonitasapainon häiriöt voivat myös heiluttaa mielialaa. Tärkeää olisi myös pystyä vaikuttamaan ajatuspolkuun mikä alakulossa helposti pyörii samassa negatiivisessa nauhassa. Vaikka on kuinka raskasta elämässä on silti jotakin hyvää. Se hyvä olisi tärkeää pystyä näkemään. Haastavat elämänvaiheet on joka tapauksessa ohi meneviä, aivan kuten myrskyinen sää loppuu aikanaan. Toivoa on aina. Raskaana hetkenä riittää, että jaksaa vain olla ja hengittää. Riittää, että selviää yhdestä hetkestä seuraavaan. Kohta todennäköisesti helpottaa ja uusi näkökulma avautuu.

Minä en ole psykologi. En tee asiakkailleni terapiaa. Jos tummat varjot kuiskivat korvaasi usein eikä niitä meinaa millään saada pois, suosittelen hakeutumaan ammattiauttajalle.

Radiossa soi jälleen Linkin Park

- Eeva Ojalehto

Linkkejä:
https://www.mielenterveysseura.fi
https://surunauha.net/

Facebook:
Facebookista löytyy useita erilaisia ryhmiä itsemurhan tehdeiden läheisille.
Facebookista löytyy lisäksi ryhmiä erikseen esim. lapsensa, vanhempansa tai puolisonsa menettäneille.

https://www.facebook.com/lohduksi/

Kriisipuhelin:

Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää
umerossa 010 195 202
arkisin klo 9.00–07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00.

Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset ympäri Suomea.

Ulkomailta soitettaessa Kriisipuhelimen numero on +358 10195202.



Lähteet: 

findikaattori.fi
www. mielenterveusseura.fi
Sovijärvi, Arina, Halmetoja (2016). Biohakkerin käsikirja
​


Kuva: Pixabay

"On aika juhlistaa naiseutta. Naisena oleminen on pyhää. Nainen on rohkea. Hän on kaunis. Hän on sulotar. Hän on flirttaileva. Tuhma. Hän on herkkä ja haavoittuva. Nainen on myrsky. Syvä, mysteerinen vesi. Hän on lempeä lämmin tuuli. Vuori ihanine kurveineen. Hän on villi. Yön kissa. Suuri Jumalatar. Kaikkien lasten äiti. Ei ole mitään mitä hän ei voisi olla. Hänen sydän on suuri ja tulinen. Hänen rakkaus on kuin palava rovio ja silti lempeän suloinen. "


"It´s time to celebrate womanhood. Being a woman is sacred. We can enjoy all pleasures of being a woman. Woman is brave. She is beauty. She is delightful. She is flirt. She is naughty. She is sensitive and vulnerable. She is storm. Deep mysterious water. She is soft warm breeze. She is mountain with lovely curves. She is wild. Cat of the night. Great goddess. Mother of all children. There is nothing that she could not be. Her heart is big and fiery. Her love is like a burning bonfire and still tender and sweet. "
 ❤

-Eeva Ojalehto-

Sinä et ole ammattisi, statuksesi, autosi tai kotisi. Sinä et ole vaatteesi, meikkisi, hiuksesi tai terveytesi. Sinä et ole kansallisuutesi tai uskontosi.

Ei. Sinä olet paljon enemmän. Paljon paljon enemmän. 

Kuka sinä sitten olet?

Se on suurin ja merkityksellisin kysymys mitä voit kysyä itseltäsi. 

Kuka minä olen?

Voit vaihtaa ammattia, et siis ole ammattisi. Voit vaihtaa kansallisuutesi et siis ole kansallisuutesi. Voit vaihtaa sukupuoltasi, joten et ole sitäkään. Vaatteista nyt puhumattakaan.

Voit matkustaa maailman ääriin etsiäksesi vastausta. Vastaus löytyy kuitenkin läheltä. Sinun ei tarvitse mennä minnekään löytääksesi sen.

Kuka sinä sitten olet?

Vastauksen voit löytää esittämällä tuon kysymyksen uudelleen ja uudelleen.
Jättäen tilaa olemiselle ja hiljaisuudelle. Vastaus tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin.

Kun tiedät vastauksen kuka sinä olet, tiedät myös kuka minä olen ja ketä kaikki muut ovat. 

Kun löydät vastauksen sinä vain tiedät, että se on oikea. Suurempaa vastausta ei voi enää tulla. Siitä ei ole epäilystäkään ja mikään ei ole niin kuin ennen.

Kuka minä olen?

Estas Tonnen video on huima. Voit antaa sen johtattaa sinua siihen suuntaan kuka sinä todella olet... 

Etsin itselleni talviliikuntaan soveltuvaa välikerroksen paitaa ja tulin kaupungilla kierrettyäni tyhjin käsiin kotiin. Tarjolla oli runsaasti fleecepaitoja ja muutamia karvavuorisia paitoja ja pari kudottua väliasua, mutta ne kaikki oli tehty keinokuidusta. Tuohon tarkoitukseen villa lämmittävyydessä ja hengittävyydeltä pesisi nuo vaatteet mennen tullen ja se ei sitä paitsi ala haista parin käyttökerran jälkeen. Fleece on materiaalina pehmeä, mutta jokaisella pesukerralla siitä irtoaa mikromuovia mikä kulkeutuu lopulta lähivesiin, meriin ja haihtuu veden mukana myös ilmaan. 

Päätin jättää fleecet kauppaan ja tulla toimeen vielä no… vanhalla fleecepaidalla sillä uutta en aio enää ostaa. Aion etsiä itselleni sopivan luonnonmateriaalisen välipaidan, vaikka se veisi hetken aikaa. Vaatekaapissani on edelleen keinokuitudusta valmistettuja vaatteita, mutta olen kiinnittänyt huomioita vuosien ajan valintoihini ja pyrin suosimaan kestäviä luonnonmateriaaleja.

Rakastan luontoa. Metsiä, järviä, puroja, niittyjä. Puita, kasveja ja eläimiä. Niin ehkä sinäkin. Meillä Suomessa asiat on aika hyvin ja saamme hengittää maailman puhtainta ilmaa ja nauttia puhtaista vesistä. Mikromuovi on kuitenkin suuri uhka tuolle puhtaalle hengitysilmalle ja juomavedelle. Sitä löytyy valitettavasti jo nyt myös meidän vesistöistä ja ilmasta sekä päätyy ruuan mukana lautaselle.

Yksi keino vähentää mikromuovia ja muoviröykkiöiden kertymistä luontoon on kiinnittää huomiota siihen millaisia vaatteita ostamme kaupasta. Voit vaikka miettiä omaa vaatekaappiasi. Vaikka kierrättäisit vaatteet ne todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin päätyy kaatopaikalle luontoon.
Yksinkertaistettuna kannattaa suosia luonnonkuituja ja välttää keinomateriaalia. Samalla vaikutat myös tuotannon alkupään ketjuun. Luonnon materiaaleista valmistetut vaatteet tehdään uusiutuvista luonnonmateriaaleista. 

Laadukkaiden luonnonmateriaalien etu on myös se, että ne tuntuvat ihanilta iholla, ovat hengittäviä, mukavia ja kestävät pitkään.

On helpompaa tehdä parempia valintoja jos pystyt tunnistamaan mitkä materiaalit ovat luonnonkuituja ja mitkä keinokuituja. Monille meistä ne ovat tuttuja ja ehkä sinullekin, mutta käytyäni muutamien ystävieni kanssa yhdessä vaateostoksilla ja keskusteltuani heidän kanssa aiheesta olen huomannut, että luonnon materiaalin ja keinokuitumateriaalin tunnistaminen ei olekaan niin yksinkertaista nimiviidakossa.

Materiaali selviää, kun tarkistat vaatteessa olevasta lapusta mistä se on valmistettu.

Suositeltavia luonnon materiaaleja:

• puuvilla
• pellava
• juutti
• bambu
• villa
• silkki
• nahka
• viskoosi
• modal
• lyocell

 
Viskoosi, modal ja lyocell ovat muuntokuituja mitkä tehdään puun selluloosasta. Materiaaleista lyocell on uusi ja viskoosia vahvempi. Viskoosi ja lyöcellista valmistetut vaatteet ovat usein ihanan laskeutuvia.
 
Pelkästään jo näiden kolmen aineen välttämisellä vähennät merkittävästi ympäristökuormaa:
​

• polyesteri
• polyamidi
• acryyli

Nykyiset halpavaateketjut valitettavasti pursuavat heikkolaatuisia keinokuituvaatteita, mutta kiinnittämällä huomiota vaatteiden merkintöihin niistäkin voi löytyä luonnonmateriaaleja. Samaan asiaan voi kiinnittää huomioita myös huonekalu- ja sisustusliikkeissä.

Rakkaiden naapurimaiden kukoistavat huonekalu-, sisustus-, ja vaateketjut ovat valitettavan pullollaan keinokuitua ja pelkäämpä, että maan talouskasvun jälkituotteena ympäri maailmaa jää valtavia maatumattomia muoviröykkiöitä. Ketjujen sisältä saattaa kuitenkin löytää ympäristöystävällisempiä tuotesarjoja. Kovahintaiset brändit eivät ole sen kummemmin pelastus. Yhtälailla arvokas merkkivaate on useimmiten valmistettu keinokuidusta. 

Suosittelen tekemään viisaita valintoja ja kannattaakin aina tarkistaa mitä pieneen lappuun valmistusmateriaaleista on oikeasti kirjoitettu.
 
Valitsemalla luonnonmateriaalista valmistettuja vaatteita kehosi ja ihosi kiittää. Siitä kiittää myös meidän kaikkien koti, äiti maa.

​-Eeva Ojalehto-

Joulusta on tulossa valkoinen suurimmalle osalle meistä. Valkoinen lumi virittelee joulun tunnelmaan. Toisille tunnelma tulee kauneimmista joululauluista tai huolella tehdyistä jouluvalmisteluista. Joulun tunnelmaa voi tavoittaa siitäkin, että juoksee vielä viime hetkellä kauppaan ostamaan lahjapaketteja ja ruokatarvikkeita. Tulipa joulu pitkään valmistellen tai nopeasti viime tingassa rytkäisten, yhdestä asiasta voi olla melko varma.

Jossain vaiheessa joulun henki koskettaa.

Jossain vaiheessa, kun haistaa kuusen tuoksun, kuulee tutun laulun, aistii ystävällisen hymyn. Jossain vaiheessa, kun sytyttää kynttilöitä ja istahtaa sohvalle suklaakonvehti suussa. Jossain vaiheessa, kun käy joukolla joulupöydän ääreen ja huoneen täyttää vilkas puheensorina tai kenties jouluyön hiljaisessa rauhassa tähtitaivaan alla.

​Jossain vaiheessa joulun henki koskettaa.

Voi kutsua sitä luokse ja antaa sen viivähtää.

Tervetuloa juhla. Tervetuloa joulu. Tervetuloa joulun henki.

Marraskuun harmaus on sallivaa. Se ei pyydä eikä vaadi. Se sallii pukeutumisen villasukkiin ja harmaaseen villatakkiin. Ei tarvitse jaksaa kukoistaa tai säteillä. Harmaa kietoo pehmeään usvaiseen harsoonsa ja antaa luvan kääntyä sisäänpäin. Olla epäsosiaalinen. Voi antaa itsensä levätä. Aivan niin kuin maa lepää kesän jälkeen. Se on antanut hedelmänsä. Maata tarvitsee välillä kääntää ja sen tarvitsee levätä, jotta se jaksaa jälleen keväällä ravita ja antaa omastaan.

Kukat kukoistavat aikansa ja lakastuvat viimeistään pakkasen tultua. Juuret saavat huokaista. Kerran kuikoistaneet terälehdet muuttuvat ravitsevaksi maaksi. Marras tarkoittaa kuolemaa. Pimeyden ja harmauden tultua voi antaa jonkun osan itsestään kuolla. Voi päästää irti siitä osasta elämää mikä ei enää ravitse.

​Luonnon kierrossa elämä-kuolema-elämä- rytmit seuraavat toisiaan. Keväällä auringon jälleen lämmittäessä ja sulattaessa maan, lehtivihreä nousee puihin ja kasveihin. On aika jälleen herätä eloon ja puhjeta uuteen kukkaan.
 
-Eeva Ojalehto-

Sillanpää lehtien lööpeissä. Se voisin yhtä hyvin olla minä.
Jalkaa perässään laahaava mies suojatiellä. Se voisin olla minä.
Nainen ansaitsemassa myymällä kehoaan. Se voisin olla minä.
Mies ostamassa tiistaiaamun ensimmäistä kaljaa. Se voisin olla minä.
Teini hajottamassa myymälän ikkunaa. Se voisin olla minä.
Poliitikko muuttaa mieltään. Se voisin olla minä.
Tokaluokkalainen välitunnilla itsekseen. Se voisin olla minä.
Vanha nainen koko elämä muovikasseissaan. Se voisin olla minä.
Liikemies yksin hotellihuoneessaan. Se voisin olla minä.
Äiti nostamassa lastenvaunuja ratikkaan. Se voisin olla minä.
Vanhapoika kylänraitilla pappatunturillaan. Se voisin olla minä.
Seitsentoistakesäinen täyttämässä rintojaan. Se voisin olla minä.
Maahanmuuttaja kaipaamassa rakastavaa kosketusta. Se voisin olla minä.
Paljas peppu instagram kuvassa. Se voisin olla minä.
Mummo köpöttelemässä rollaattorillaan. Se voisin olla minä.
​Se voisin olla minä. Se voisin olla minä. 

-Eeva Ojalehto-