Rakkaus kukoistaa vapaudessa

Olen pohtinut viime aikoina rakkautta. Millaista on aito rakkaus? On olemassa niin monenlaista rakkautta. Kun tutkii tarkemmin, siellä missä näyttää olevan rakkautta ei sitä välttämättä ole. Rakkaus saattaa myös lymytä piilossa paikassa missä se ei saisi olla ja on siellä siitä huolimatta. Rakkaus voi näkyä tai olla näkymätöntä. Mistä rakkaus tulee ja mihin se päättyy vai päättyykö se? Olen miettinyt, että rakkaus syntyy meissä sisällä. Se voi saada kimmokkeen jostakin ulkopuolelta, mutta pohjimmiltaan rakkaus tulee meistä itsestä sisältä. Rakkaus myös tuntuu. Minä tunnen rakkauden tunteen fyysisesti lämpönä tai poltteena rinnassani siellä missä on sydän. Välillä se voi tuntua myös koko kehossa. Sinä saatat tuntea sen eri tavalla. 

Jokainen meistä kaipaa ja janoaa rakkautta. Tiedostamatta tai tietoisesti. Kaipaa sitä, että toinen näkisi minut täydesti kokonaisena kaikkine vikoine päivineen ja hyväksyisi minut silloinkin kun tukka on länässä ja sydän vapisevan repaleinen. Silloin kun en todellakaan näytä itseni parhaita puolia. Hyväksyisi myös sen poltteen mikä on sisällä mikä ei välttämättä ole ollenkaan se mikä on vallitseva normi. Hyväksyisi myös suuruuteni. Ei pelkäisi muuttumistani, koska muutun joka tapauksessa. Ja sitten kuitenkaan rakkaus ei tule meidän ulkopuolelta. Se ei tule pyytämällä, ei vaatimalla, ei käskemällä. Se ei pysy kahlitsemalla ja sitomalla. Rakkauden luonne on olla vapaa. 

Rakkaus on meidän itsen sisällä kuin pieni herkkä kastepisara. Voi antaa sen laajentua ja pulputa yli kuin suihkulähteen. Voi antaa rakkauden täyttää oman kehon niin, että siitä riittää annettavaksi muillekin. Läheisille ja ystäville. Tuntemattomalle ohikulkijalle. Voi rakastaa kukkia, puita, eläimiä, kiviä, avaraa taivasta, aurinkoa, kuuta ja linnunrataa. Koko luomakuntaa. Joka ikistä atomia.

"Rakkaus kukoistaa vapaudessa
ja siellä missä on hyväksyvä katse."

Rakkaus ei tee asioita toisen puolesta vaan antaa tosien itse kasvattaa omat vahvat juurensa ja levittää oksansa levälleen. Kasvaminen tarvitsee ympärilleen tilaa. Voi antaa toisen itse käydä läpi omat taistelunsa. Vahvuus ja voima ei tule ulkopuolelta, vaan nekin löytyy paineen alla itsestä sisältä. Antaa elämän takoa meistä terävän miekan.
​

"Rakkaus sallii toisen olla vapaa
​ja antaa myös itsensä olla vapaasti sellainen kuin on. "

Rakkaus ei pyydä eikä vaadi. Sen ei tarvitse. Se täyttyy jo itsestään. Rakkaus sallii toisen olla vapaa ja antaa myös itsensä olla vapaasti sellainen kuin on. Rakastaminen vaatii rohkeutta. Uskaltamista avata itsensä ja oma sydämensä. Kun avaa itsensä ja uskaltaa rakastaa meistä tulee haavoittuvaisia. Rakkaus voi rikkoa. Antaa sydämen vain mennä pirstaleiksi. Kerran, tuhat kertaa. Sisältä nousee jossain vaiheessa jälleen rakkaus joka eheyttää. Sydän kyllä korjaa itse itsensä kun antaa itselleen aikaa ja lempeyttä. 

Voi kulkea omaa yksilöllistä elämän polkua ja antaa tosien kulkea omaansa. Polut voivat kohdata vuosikymmeniksi, kuukausiksi, silmänräpäykseksi.  Hetkessä voi olla ikuisuus.

Rakkaus. Minä olen rakkaus.

Menin hiljattain metsään. Pysähdyin katselemaan pieniä kuusia, männyn oksia, sinistä taivasta, pilvien liikettä... ja löysin rakkauden tunteen sisältäni.


​-Eeva Ojalehto-