MIKÄ SAA SYDÄMESI LAULAMAAN?

Tekemisen ja olemisen tasapaino

Lisää energiaa saa monella tavalla mm. syömällä laadukasta ravitsevaa ruokaa, liikkumalla säännöllisesti, riittävällä unella ja levolla. Energiaa saa myös niiden asioiden tekemisestä mitkä saa sydämen laulamaan.

Minkälaisia asioita sinun kesäsuunnitelmissasi on? Ennen lomaa on hyvä hetki pohtia, mitä sinä todella kaipaat ja tarvitset nyt? Mitkä asiat ravitsevat sieluasi? Toiset meistä on todennäköisesti levon ja olemisen tarpeessa ja toiset janoavat tekemistä. Mikäli väsyä on kertynyt pitkältä ajalta voi olla järkevää pyhittää koko loma olemiseen ja hyvin rauhalliseen tekemiseen. Useimpien meidän arki on niin hektistä, että rauhallinen loman aloitus voi olla hyväksi kenelle tahansa. Toisinaan lomalle irrottautuminen onnistuu parhaiten lähtemällä pidemmälle tai lyhemmälle matkalle tai tekemällä jotakin täysin normaalista arjesta poikkeavaa. Epänormaalien asioiden tekeminen on ikään kuin viesti aivoille ja itselle, että nyt todella olen lomalla.

Monille meistä tekee hyvää, että kalenterissa on väljyyttä eikä ohjelmassa ole mitään suunniteltua. On aikaa nukkua pitkään, makoilla riippumatossa lukemassa ja ottaa aurinkoa rannalla, kuljeskella hitaasti luonnossa aistien. Oleminen antaa mahdollisuuden kuulla myös oman sydämen ääntä ja sielun kutsua. Se on erityisen tärkeää oikeassa suunnassa pysymiseksi. Tekevien ihmisten on hyvä olla tarkkana, ettei jälleen ala tukkaputkella tehdä ja touhottaa. Jos ei muuta niin tekemättömiä kotitöitä ja siivoamattomia kaappeja riittää aina.

Virtaa saa toki myös tekemisestä ja joskus juuri se, että siivoaa kaappeja antaa virtaa. Itse tekeminen tuottaa iloa ja aikaansaamisen tunne on myös palkitseva. Tärkeää onkin löytää balanssi tekemisen ja olemisen välillä.

Sydämen laulu

Mikä saa sinun sydämesi laulamaan? Minkä tekemisestä aidosti iloitset? Onko jotakin tekemistä mitä oikeasti todella haluat tehdä, mutta siihen ei ole perusarjessa aikaa? Tekeminen mitä vastustamme emmekä oikeasti haluaisi tehdä vie energiaa, väsyttää ja masentaa. Uskonpa monen masennuksen yhtenä taustatekijänä olevan sen, että olemme tehneet liian pitkään jotakin mikä ei oikeasti ravitse meitä. Toisinaan se on esim. epätyydyttävä työ, joskus haaleaksi väljähtynyt parisuhde tai itse itselle asetetut kahleet.

Seuraamalla innostusta ja oman sydämen kutsua löydät tekemisen mikä todella ravitsee sinua ja tuo mukanaan iloa, energiaa ja itseluottamusta. Se lisää elinvoimaisuuttasi ja saa sinut tuntemaan todella olevasi elossa. Uskalla tehdä sitä mitä eniten kaipaat. Suurinta iloa tuottaa asioiden itse tekeminen. On eri asia katsoa toisen uimista telkkarista tai vierestä kuin todella itse uida. Tai laulaa, tanssia, pelata jalkapalloa, näytellä kesäteatterissa, maalata tauluja, leipoa tai mitä tahansa. Miltä tuntuu pullaa leipoessa katsoa kun sokeri ja kananmunat sekoittuu keskenään? Miltä tuntuu aistia kun kädet vatkaa ja puristelee pehmeää pullataikinaa ja nenä haistaa kardemumman tuoksun? Miltä tuntuu se ylpeys kun olen leiponut nämä pullat ihan itse? Entä se lämpimän uunista otetun pullan pehmeys, tuoksu ja maku?

Tekemisen suurin este on usein meidän oma liika kriittisyys: ”Olen huono laulamaan”, ”en minä osaa tanssia”, ”ei minusta ole siihen”. Kuinka moni taulu on jäänyt maalaamatta,  tanssi tanssimatta tai laulu laulamatta? Ei enää laulamattomia lauluja! Toivon, että uskallat laulaa sydämesi kyllyydestä olipa äänesi mikä tahansa. Voit laulaa pelkästään siksi, että voit ja koska se tuottaa sinulle itsellesi iloa. Tanssia, koska kehosi nauttii liikkeestä,  lantion keinumisesta ja siksi, koska se saa sinut muistamaan miltä tuntuu tuntea olonsa seksikkääksi.
 
Yksi tekemisen este on muiden ihmisten kommentit ja näkymättömät rajoitukset,  tykkäämiset ja tykkäämättä jättämiset.  No hittoon kaikki muut! Nyt on kyse sinusta ja sinun elämästä. On kuitenkin aika ajoin hyvä kysyä itseltä, että mitkä asiat rajoittavat minua ympäristössäni ja kulttuurissani? Toivottavasti et myöskään itse tule koskaan liian hienoksi tai arvokkaaksi  tekemään asioita mitä sielusi janoaa…

Itselläni yksi isoimmista ja vapauttavimmista oivalluksista on ollut se, että saan olla huono. Koska saan olla huono voin alkaa tehdä mitä tahansa.  Mitä tahansa! Mikä vapaus! Aloittaessani uutta aluksi en osaa ja luonnollisesti taidot ovat aika heikot.  Koska minun ei pidä olla hyvä, vaan saan olla myös huono, olen itselleni armollisempi ja harrastusta on mielekkäämpi jatkaa, vaikka olisin siinä ihan surkea. Toistojen myötä taidot kuitenkin vahvistuvat ja kehityn. Joissakin asioissa mitä olen jatkanut pitkään koen olevani jopa melkoisen hyvä niin kuin esim. joogassa, ryhmien ohjaamisessa ja juoksemisessa. Kehityn koko ajan myös frisbeegolfissa, laulamisessa, puutarhanhoidossa, kirjoittamisessa ja monessa muussa asiassa. Kaikissa näissä olen aluksi ollut taitamaton. Kehityn kuitenkin pikkuhiljaa.

Miksi sitten teen niitä asioita mitä teen? Koska ne saavat sydämeni laulamaan ja sielun hypähtelemään ilosta. En ketään muuta varten, vaan pääasiassa itseä ja omaa sieluani varten. Plussaa on jos ne tuottavat muillekin iloa. ​

Sinäkin voit. Aloita jo tänään.

Tällä viikolla nukuin yön parvekkeella, koska halusin nauttia kesäyöstä ulkona paljaan taivaan alla ja koska tiesin sen tuottavan minulle iloa. Kuu oli kirjas, taivas sininen, linnut lauloiva ja välillä nenääni tulvahti ihania kesätuoksuja. Välillä en meinannut malttaa nukkua, koska halusin vain aistia  ympäristöä koko kehollani.