Kuolema luo tilaa elämälle

Marraskuun harmaus on sallivaa. Se ei pyydä eikä vaadi. Se sallii pukeutumisen villasukkiin ja harmaaseen villatakkiin. Ei tarvitse jaksaa kukoistaa tai säteillä. Harmaa kietoo pehmeään usvaiseen harsoonsa ja antaa luvan kääntyä sisäänpäin. Olla epäsosiaalinen. Voi antaa itsensä levätä. Aivan niin kuin maa lepää kesän jälkeen. Se on antanut hedelmänsä. Maata tarvitsee välillä kääntää ja sen tarvitsee levätä, jotta se jaksaa jälleen keväällä ravita ja antaa omastaan.

Kukat kukoistavat aikansa ja lakastuvat viimeistään pakkasen tultua. Juuret saavat huokaista. Kerran kuikoistaneet terälehdet muuttuvat ravitsevaksi maaksi. Marras tarkoittaa kuolemaa. Pimeyden ja harmauden tultua voi antaa jonkun osan itsestään kuolla. Voi päästää irti siitä osasta elämää mikä ei enää ravitse.

​Luonnon kierrossa elämä-kuolema-elämä- rytmit seuraavat toisiaan. Keväällä auringon jälleen lämmittäessä ja sulattaessa maan, lehtivihreä nousee puihin ja kasveihin. On aika jälleen herätä eloon ja puhjeta uuteen kukkaan.
 
-Eeva Ojalehto-