Voit antaa lapsillesi ja maailmalle arvokkaan lahjan

Olen saanut 70 vuotta täyttävältä viisaalta isältäni suuren ja arvokkaan lahjan. Se on sellainen lahja minkä myös sinä voit antaa lapsillesi. Se on lahjan saajan itsensä kannalta suuri. Parasta siinä, on se, että se palvelee myös muita ihmisiä ympärillä sekä luo ympäristöön rauhaa ja tasapainoa.

​Jos olet jäänyt itse tuota lahjaa vaille pystyt onneksi antamaan lahjan myös itsellesi.

Tänään avasin instagramin ja tuli raskas olo. Yleensä jätän ottamatta kantaa tai en millään tavalla puutu meneillään oleviin asioihin, mutta nyt hartioille oli asetettu painava viitta. On tunne siitä, että nämä ajatukset mitä minulla on tarvii sanoittaa näkyväksi. Itselleni ja muille.

Reilu viikko sitten olin 16 vuotiaan bonus tyttären kanssa automatkalla. Juteltiin hänen kanssa instagramin, facebookin, snapin ja tik tokin eroista. Hän kuvasi sitä, että tik tokissa nuorten käyttämä kieli toisista saattaa olla hyvin rumaa. Erityisen huolissaan hän oli siitä, miten yleistä on, että kun valkoihoinen tanssii tai tekee mitä tahansa monet mustaihoiset mollaavat heitä. He sanovat tekevänsä niin koska mustia on kohdeltu väärin. Osa on ehkä joutunut myös itse rasismin kohteeksi. Nämä valkoihoiset nuoret taas koittavat puolustella, että me emme ole niitä tehneet vaan ne on niitä aikaisempia vanhoja toisten valkoihoisten tekemiä asioita. Tajuan, että nämä toisia haukkuvat ihmiset eivät ole saaneet lahjaksi vanhemmiltaan sitä mitä minä olen saanut isältäni.

Instagramissa pyörii nyt slogan black lives matter. Se on totta. Se mitä yhdysvalloissa on tapahtunut on todella ikävää. Valitettavasti se on omalla tavallaan jäävuoren huippu ja seurausta hyvin pitkään jatkuneesta sukupolvien ketjusta. Mustaihoisen ihmisen elämällä on väliä. Kaikkien ihmisten elämällä on väliä.

Black lives matter. Mikä on musta sinun lähikulttuurissasi? Venäläinen, suomen-ruotsalainen, keski-ikäinen mies, syyrialainen, nuori kaunis nainen, vanhat ihmiset, romanit, mopopojat, homot ja lesbot, heterot, transsukupuoliset, lestadiolaisuuteen kuulumattomat, hipit, rikkaat ihmiset, työttömät. Teit elämässäsi mitä tahansa saatat joutua jonkun toisen ihmisen rasismin kohteeksi.

Lahja minkä sain isältäni on suvaitsevaisuus. Se että voi hyväksyä erilaisia ihmisiä ja olla ystävällinen heille. Isäni on kohta 70 vuotias. En muista, että olisi koskaan kuullut hänen väheksyvän ketään liittyen ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun seikkaan. Olen saanut sellaisen lahjan mitä vaalin. Haluan omalla toiminnallani välittää hyväksyvää sallivuutta eteenpäin.

Oletko sinä miettinyt mistä ajattelumallisi periytyy, millaisia ne ovat ja mitä välität itse eteenpäin? On tärkeää katkaista vanhat sukupolvelta toiselle siirtyvät ketjut. Rasismi on yksi asia mikä helposti periytyy vanhemmilta lapsille. Vanhemmilla on erityisen tärkeä velvollisuus tarkkailla omaa käyttäytymistä ja puhetta, että ei tule vahingossa siirtäneeksi ajatusmalleja lapselle. Aikaisempia pahoja tekoja ei tarvi hyväksyä. Siitä huolimatta tarvitaan suurempaa ja laaja-alaisempaa ymmärrystä  viisautta ja tiedostamista että osataan toimia paremmin kuin esivanhemmat aiemmin. Kuinka lapset voi toimia paremmin kuin isovanhemmat jos lapset eivät ole saaneet parempaa mallia omilta vanhemmiltaan?
 
Tarvitaan anteeksi antoa ja myötätuntoa. Nekin ovat taitoja mitä voi tietoisesti harjoitella.
 
Suvaitsevaisuus kertoo siitä että näkee ihmisen arvokkaana sellaisena kuin on. Niin, että ihmisen arvoa ei mittaa hänen uskonto, rotu, seksuaalisuus tai mikään muukaan vastaava seikka. Että kykenee näkemään asioita pintaa syvemmälle. Pohjimmiltaan me kaikki olemme samanlaisia. Meillä on tarve tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi.

”The enemy is fear.
We think that it is hate;
​But it is fear.”

​-Gandhi-

Vihollinen on pelko. Me ajattelemme, että se on viha, mutta se on pelko. Viisaasti sanottu Gandhilta.
 
Nyt kysynkin mitä sinä pelkäät? Ketä sinä pelkäät? Mitä pelkäät heidän tekevän sinulle tai läheisillesi?
 
Ja sitten etäännytä itsesi tästä asiasta. Ymmärrä, että pelot on pelkoja. Ne on sinun pään sisällä olevia negatiivisia ajatuksia. Ne eivät ole totta.
 
Pelkäät koska haluat pitää itsesi suojassa ja turvassa. Että sinuun tai läheisiisi ei sattuisi.
 
Pelkoon liittyen kerron sinulle tarinan. Thaimaassa ollessani katselin netflix elokuvaa makuuhuoneessani kun yhtäkkiä näin huoneeni seinällä valtavan suuren hämähäkin. Sen läpimitta oli yli 10 cm. Sen jalat oli mustat, paksut ja karvaiset. Se liikkui salamannopeasti. Tajusin, että SE saattaa olla tappavan myrkyllinen, mutta en voi sitä mistään tietää. Teki mieli kiljua, mutta en halunnut herättää koko majapaikan ihmisiä.

Aivoni surrasivat salaman nopeasti etsien ratkaisua. Menin samantien huoneesta pois. Laitoin oven perässäni kiinni ja etsin isäntäväkeä avuksi. Koitin soittaakin heille. Tuloksetta. Tajusin, että jos haluan nukkua makuuhuoneessa minun tarvii selviytyä hämähäkkiprojektista. Yksin. Todellakin toivoin, että tuolla hetkellä minulla olisi miesystävä joka olisi pelastanut minut tilanteesta. Minua pelotti aivan valtavasti. Kokosin kaiken rohkeuteni ja menin takaisin huoneeseen.

Hämähäkki oli siirtynyt avoinna olevaa ikkunaa vastapäiselle seinälle.
Pelkäsin suunnattomasti. Ensin halusin tappaa hämähäkin. Tiesin sen kuitenkin mahdottomaksi. Se oli valtavan nopea. Riski, että hämähäkki ehtii upottaa ensin myrkkynsä minuun oli mahdollinen. En ikinä saisi sitä kiinni ja sitä paitsi siitä tulisi hirveän paha sotku joka pitäisi itse siivota. Siinä vaiheessa seisoin sängyn päällä ja katselin hämähäkkiä. Tajusin, että nyt ei auta ruveta hosumaan. On pysyttävä rauhallisena. Hämähäkki katsoi minua kaikilla suurilla kahdeksalla silmällään. Se oli jähmettynyt paikalleen. Yhtäkkiä hämähäkkiä katsellessa tajusin, että hämähäkki on myös valtavan peloissaan. Siinä me oltiin. Kaksi pelokasta olentoa jumissa samassa makuuhuoneessa.

Kun tajusin, että myös hämähäkki pelkää muutin suhtautumistani ja toimintaani. Aloinkin puhua sille ystävällesi. Aivan kuin lehmille ja lemmikkieläimille. Kerroin, että tuolla vastapuolella on ikkuna mistä hänen täytyisi mennä ulos. Hämähäkki ei kuitenkaan liikkunut minnekään. Sitten tajusin, että olen sitä liian lähellä. Väistin kauemmaksi ja annoin hämähäkille lisää tilaa. Välillä puhuin sille ystävällisesti. Se siirtyi kohta vikkelillä jaloillaan hieman oikealle ja pysähtyi. Siirryin jälleen vähän ja kohta hämähäkki siirtyi myös. Tällaista vuoropuhelua ja paritanssia jatkettiin hämähäkin kanssa kunnes se oli  aivan ikkunan alla. Siinä vaiheessa seisoin sängyllä verhotanko pasäpallomailana kädessäni. Taas oltiin jumissa ja pitkään paikoillaan. Kunnes ymmärsin, että olen jättiläisenä hämähäkin yläpuolella. Laskin kädessäni olevan tangon alas ja menin itse kyykkyyn. Ja yhtä nopeasti kun hämähäkki oli tullutkin se myös poistui. Voitte arvata pidinkö sen jälkeen ikkunaa öisin kiinni.
 
Silloin kun ihminen pelkää hän toimii primitiivisesti. Hyökkää, jähmettyy tai pakenee.
Kun itse voitin oman pelkoni sen jälkeen kun olin paennut ja jähmettynyt, pystyin kommunikoimaan. Katsomaan hämähäkkiä silmiin. Puhumaan sille ystävällisesti. Pelko ei missään vaiheessa kokonaan poistunut, mutta me hämähäkin kanssa selvittiin molemmat hengissä ja ehjänä. Se muutti myös suhtautumiseni tuohon eläinlajiin. 

Samalla tavalla minä haastan sinua. Tunnistamaan ensin sen mikä on sinun hämähäkkisi. Voitko uskaltaa katsoa sitä silmiin. Entä jos seuraavan kerran kun kohtaat ihmisen jota olet pelännyt katsotkin ystävällisesti silmiin. Ehkä jopa hymyilet hieman ja sanot huomenta. Toisin sanoen käyttäydyt aivan kuin kaikkien muidenkin ihmisten kanssa. 
 
Väkivaltaa ei voiteta väkivallalla. Siellä missä on väkivaltaa, on aina rakkauden puutetta.
Pelkoa ei voiteta pelottelemalla. Tätäkin globaalisti näkee. Kaikki suuret asevarustelut kertoo lopulta pelosta. Mitä suurempi armeija sitä enemmän pelkoja on taustalla. Tarvitaan myötätuntoa, rakastavaa ystävällisyyttä, yhteistyötä, laaja-alaista näkemistä ja kommunikointia. Luottamus ei synny yhdessä yössä. Luottamuksessa olennaista on kuitenkin se, että uskaltaa itse luottaa ensin. Silloin toinenkin voi alkaa luottamaan.

Jokainen meistä kaipaa lopulta samoja asioita. Perhettä, kotia, työtä josta saa toimeentulon, ystävällisyyttä ja rakkautta. Että olisi arvostettu ja hyväksytty ihmisenä, sellaisena kuin on.

Hyväksynnän ja arvostuksen voi osoittaa toiselle hyvin yksinkertaisesti katsomalla ystävällisesti silmiin ja sanomalla ystävällisen sanan.
  
​

Matkustamisen yksi mahtavimpia puolia on se, että reissatessa tutustuu hyvin erilaisiin ihmisiin. St. Martiniquella olin majoittunut Airbnb:ssä ja siellä perhe oli alunperin kotoisin afrikasta. Perheen mies oli lääkäri ja nainen yrittäjä. Meillä oli todella antoisia keskusteluita.  Perheen äiti oli myös kiinnostunut joogasta ja ohjasin hänelle oman pienen harjoituksen. Hänen kanssaan puhuttiin myös hiuksista, hyvinvoinnista ja yrittäjyydestä

Eeva Ojalehto

Kirjoittaja on  elämäntaidon valmentaja, joogaohjaaja, taiteilija ja seikkailijatar joka kaipaa välillä kuningasta ja yhä uudestaan sinne missä on kirkkaat solisivat vedet ja voi kuulla oman sydämen äänet.

---