​Jokaisella maalla on erilainen luonne. Matkustaessa on ollut mielenkiintoista kokea miten erilaisia kulttuurit ovat. Thaimaassa Ko Phangan on todellinen freedomland. Sinulla on lupa pukeutua miten haluat ja saat ilmentää muutenkin itseäsi.

​Oli ihanaa kokea tanssin hurmaa Ecstatic Dance illoissa. En ole varmaan kinä tanssinut niin paljoa lyhyessä ajassa ja antanut tanssin tulla suoraan sielusta pidättelemättä. Oli hienoa nähdä miten porukka heittäytyi tanssiin niin täysillä. Selvin päin. Kaikkein villeimmät partyt on siellä missä viina ei virtaa.

​Löysin sisältä myös syvän laulun. Sitäkin haluan vaalia. Löysin saarelta myös aivan mielettömiä ystäviä.

​Iso osa saaren taikaa on, että sinulla on lupa olla sitä mitä olet. Aivan täydesti. On äärettömän voimallista saada ilmentää omaa itseä häpeilemättä ja täydesti.

​Ko Phangan jälkeen matkustin Malesiaan. Se tuntui täysin päinvastaiselta. Naisille on tiukat pukeutunissäännöt ja kulttuuri on muutenkin hyvin konservatiivinen. Homo ja lesbosuhteet ovat Malesiassa laittomia.

​Kun välillä elää noin täydesti aivan koko olemuksellaan tajuaa miten rajoittunut meidän länsimaisen yhteiskunta on islamilaisista maista nyt puhumattakaan. Sitä tajuaa, että ilmennämme itsestämme vain murto osan.

​Kulttuuri pakottaa meitä hyvin pieneen laatikkoon. Kissat tykkää laatikoista. Monet ihmisetkin erittäin mielellään valitsevat laatikon, koska siinä on turvallista ja helppoa olla. Koko ihmiskuntana meillä jää valitettavasti aivan valtavasti potentiaalia käyttämättä. 

​Olen myös miettinyt, että kaikilla kulttuureilla on omat laulunsa, musiikkinsa, tanssinsa, runonsa ja taiteensa. Ihmisten syvä luontainen tarve on elää koko sielullaan ja ilmaista sielunsa ulos.

​Lisää villeyttä, vapaata tanssia ja laulua tälle kansalle kiitos. Olen varma, että siitä seuraa terveyttä, elinvoimaisuutta ja monenlaista hyvää. Ehkäpä masennus ja mielenterveysongelmatkin siinä sivussa vähentyisi. Seurauksena on todennäköisesti myös uutta runoutta, uutta musiikkia, uusia keksintöjä ja taidetta. Korkeaa kulttuuria.

-Eeva Ojalehto-

Kirjoittaja on maailman ympäristöllä oleva vapaa sielu, elämäntaidon valmentaja, jooga ohjaaja, taiteilija ja seikkailijatar, joka uskaltaa heittäytyä nojaamaan tuuleen koko kehon painollaan sillä elämä kantaa. 

1. Tutustut uusiin ihmisiin joihin et muuten tutustuisi

Yksin reissaaminen voi olla hyvin sosiaalista. Juttua voi tulla yhtäkkiä tuntemattomien kanssa. Kun on auki kohtaa eri ikäisiä ja eri kansallisuuksia. Joidenkin kanssa voi jakaa lyhyen hetken ja toisten kanssa voi viipyä pidempään. Minulla on tunne, että matkalleni on osunut juuri oikeita ihmisiä, joiden on ollut tarkoitus kohdata. Toisilta saan vinkkejä uusista paikoista, joidenkin elämästä inspiroidun. Olen törmännyt myös kollegoihin joiden kanssa olen vaihtanut ammatillisia ajatuksia. Joutkut ihmiset jäävät elinikäisiksi ja toiset hetken viivähtämiseksi. Maailmankuva avartuu joka tapauksessa.

2. Voit tehdä asioita mitkä itseäsi kiinnostaa​
​Soolona matkatessa voi helpommin valita juuri ne itseä kiinnostavimnat paikat tai skipata asioita omien fiilisten mukaan.

3. Teet silti kompromisseja

​Mieli haluaisi tehdä vielä sitä ja tätä. Käydä katsomassa yhden nähtävyyden lisää, mutta keho, se haluaa jo levätä ja olla omassa rauhassa. Yksin matkustaminen on taiteilua sen kanssa mitä mieli haluaa ja mihin aika ja keho taipuu. Aina voisi nähdä, kokea ja tehdä enemmän.

Minulla reissussa kävi niin, että kun takana oli jo Sri Lanka, Vietnam, Siem Reap Kambozassa, Chiang Mai ja Pai Pohjois-Thaimaassa jossain vaiheessa aistit ylikuormittui. Uudet kulttuurit, aikaiset aamut, myöhäiset illat, liikenne, melu, uudet maisemat, ruuat, majapaikkojen vaihdot, matkapäivät, ihmispaljous, ne kaikki yhdessä vaikuttaneet siihen, että olin todella väsynyt. Fyysisesti oli energiaa, mutta silti koin suurta väsyä joka tuntui viipyvän päivästä toiseen. Tajusin mistä on kyse ja olin Krabilla tästä syystä vain päivän. Mieli olisi halunnut jäädä kiipeilemään, tutustumaan lähisaariin ja tekemään sitä ja tätä, mutta tarvitsin rauhallisemman ympäristön missä aistit saa levätä. Inputtia oli ollut yksinkertaisesti liian paljon liian pitkään. Suuntasin Ko Phangalle. Kannatti kuunnella itseä. Pääsin palautumaan matkustus väsymyksestä. 

4. Kohtaat itsesi
Yksin ollessa ​et pääse itseäsi karkuun. Samankaltaiset mielen haasteet on mukana matkalla kuin kotimaassakin. Helpottaa kun hyväksyy, että matkalla ei tarvi olla koko ajan kivaa vaan saa tuntea kaikkia tunteita ja viipyillä niiden kanssa.

​Moni kysyi minulta menenkö Intiaan tai katsomaan äiti Ammaa. Tarkoitukseni ei ole mennä. Koen, että jokainen matka meninpä minne tahansa on henkinen matka. Saan opetusta joka päivä. Koen, että jumaluus on kaikkialla. Sitä ei tarvi etsiä mistään. Se on jo aina siellä missä minäkin olen. Jumaluus on myös minussa ja sinussa. Yksin matkatessa ja etenkin enemmän paikoilleen pysähtyessä oma valo ja varjot tulevat näkyväksi.

5. Saat olla yksinäinen
​Yksin oleminen tekee hyvää. Toisinaan saattaa tuntua, että sitä on liikaa. Olo voi olla välillä hyvinkin yksinäinen. Yksinäisyyden hyväksyminen helpottaa. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä. Toisinaan liika on liikaa ja voi olla hyvä hakeutua paikkoihin missä törmää helpommin ihmisiin tai kilauttaa kaverille, jotta yksinäisyys helpottuu.

​Olet haavoittuvainen. Yksinäisyys voi musertaa ja rikkoa. Antaa sen rikkoa. Uudestaan ja uudestaan. Siemenen kuoren tarvii haljeta, jotta juuret pääsevät kasvamaan ja latva kurkottamaan kohti taivasta. 

Toiset meistä on tammia jotka viihtyvät yksin aukealla paikalla. Useimmat meistä on kuitenkin kuusia koivuja tai palmuja jotka kukoistavat kun ympärillä on lajitovereita. 

6. Kasvat​

Vastaan tulee väistämättä uudenlaisia tilanteita missä tarvii toimia uudenlaisella tavalla. Opit, kasvat kehityt ja laajenet. Rikastut ja maailmankuvasi rikastuu. Kasvat omaan voimaasi.

Olen matkalla opetellut ajamaan skootterilla. Ajoin ensimmäisen kerran skootterilla liikenteessä Vietnamissa ja sen jälkeen olen ajanut Paissä ja Ko Phangalla. Yksin ajellessa ajotaidot kehittyy väkisinkin vaikka tunnustan, että välillä Ko Phangan olen kaivannut kuningasta joka voisi olla sankari ja ajaa mukaisimmat ja jyrkimmät tiet ja voisin vain nauttia luotettavasta ja turvallisesta kyydistä. On mukavaa olla oman elämänsä sankaritar, mutta viitta on toisinaan raskas ja välillä mieluusti lasken sen pois.

7. Tärkeiden ihmisten arvo kirkastuu

On riemastuttavaa ja antoisaa tutustua uusiin ihmisiin. Kuulla heidän tarinoita. Kuitenkin hetken päästä tuttavasi tai sinä olet vaihtanut paikkaa. Olet jälleen yksin. Tapaat jälleen ihmisiä ja sama kuvio toistuu. Paikoistakin tulee rakkaampia kun niissä on pidempään. Tulee koti-ikävä. Olen matkalla miettinyt miten arvokasta se on kun joku tuntee sinun tarinan pidemmältä ajalta ja sinä hänen. Jossain vaiheessa alat todennäköisesti kaivata lähimpiä ihmisiä rinnallesi. Niitä jotka ovat nähneet valoksi, voimasi ja pimeimmät varjosi. Heidän arvo ja merkitys terävöityy. Se saa meidät jälleen haluamaan juurtua jonnekin. Luomaan kodista paratiisin mistä voi lähteä matkalle, mutta tulee myös kaipuu palata kotiin. 

💗 Eeva

Yksin maailman ympäri matkaaja, seikkailijatar, elämän taiteilija joka viihtyy tuntemattomien ja tuttujen kanssa, kaipaa välillä kuningasta ja uudelleen sinne missä vesi on puhdasta ja voi kuulla oman sydämen lyönnit.