​
Ehkäpä yksi rohkeammista asioista mitä ihminen voi elämässään tehdä on olla se ihminen kuka syvällä sisimmissään on. Helposti piiloudumme jonkin naamion tai roolin taakse. Tosin emme välttämättä aina itsekään tiedä kuka olemme. On kuitenkin äärimmäisen vapauttavaa ja helpottavaa kun riisuu naamiot ja uskaltautuu tulemaan siitä kaapista tai lokerosta missä on. Olemaan se kuka on. Paljaasti ja aidosti.

Ihmisestä joka on oma aito itsensä, hehkuu arvokkuus. Sielu ikään kuin paistaa läpi. Kun huomaa, että tuo toinen hyväksyy itsensä ymmärtää vaistomaisesti, että hän hyväksyy todennäköisesti minutkin. Kummankaan ei tarvitse enää esittää, Voi rentoutua ja olla vain. Huh, miten helpottavaa! Saa levätä seurassa.
 
Todennäköisesti jokainen meistä on oma itsensä erilaisissa tilanteissa erilaisilla tavoilla. Toisissa tilanteissa olemme puheliaampia ja toisissa hiljaisempia. Joissakin tilanteissa olemme taas eloisampia ja rauhallisempia.

Yksi syy miksi luonto koetaan niin voimauttaviksi, on todennäköisesti se, että ollessamme luonnossa tai vaikkapa lemmikin kanssa meidän ei tarvitse esittää. Voimme puhtaasti olla sitä mitä sillä hetkellä olemme kaikkine iloinemme ja suruinemme. Ehkäpä voimme siirtää samaa luonnollista olemisen tapaa myös ollessamme ihmisten kanssa. Puut ja kasvit ei yritä päteä, arvostella, neuvoa tai miellyttää. Ne vain on. 

​Sinä olet hyvä ja arvokas. Riittää, että olet. 

<3 Eeva

Ajattelen niin, että meissä jokaisessa itsessä on valtava viisaus sisällä. Viisaus on sydämen kuisketta. Sydän nimenomaan kuiskaa hiljaa. Se ei huuda. Oman sisäisen äänen kuulee pysähtymällä, hiljentymällä ja olemalla. Voi esittää kysymyksiä ja sitten vain hiljaa olla ja odottaa. Joskus vastaus saapuu pian ja toisinaan sen saamiseen menee pitkä aika.

Olen reilun vuoden verran harrastanut maalausta ja välillä kesken maalauksen saatan vain pysähtyä olemaan. Joskus käyn lattialle makoilemaan, suljen silmät ja odotan. Odotan vastausta kysymykseen mitä teen maalauksen kanssa seuraavaksi? Millä värillä maalaan? Olen vain hiljaa ja odotan. Indigon sinistä ja kultaista! Värit pulpahtavat yhtäkkiä mieleeni ja sitten nousen ja levitän maalausbaletille kultaa ja indigoa.

Yksi syy miksi pidän elämäntaidon valmennuksesta on juuri se, että en anna valmentajana valmiita vastauksia, vaan tarkoitus on nimenomaan kysymyksillä herättää asiakkaan viisautta kumpuamaan esiin. Retriitit antavat myös tilan ja rauhan pysähtymiselle, olemiselle ja sydämen hiljaisen kuiskeen kuulemiselle.
Ja kun saa vastauksia, usein tulee myös aika toimia ja tehdä totta niistä asioista mitä sydän kuiskuttaa, kunnes taas tulee aika rauhoittua kuulemaan.

Kuuntelemalla sydämen opastusta elämä on mielekästä ja sen suunta on kohti niitä asioita mitkä ovat itselle elämässä niitä kaikkein merkityksellisimpiä, ettemme kadota itseämme maailman tuuliin.