Ehkäpä yksi rohkeammista asioista mitä ihminen voi elämässään tehdä on olla se ihminen kuka syvällä sisimmissään on. Helposti piiloudumme jonkin naamion tai roolin taakse. Tosin emme välttämättä aina itsekään tiedä kuka olemme. On kuitenkin äärimmäisen vapauttavaa ja helpottavaa kun riisuu naamiot ja uskaltautuu tulemaan siitä kaapista tai lokerosta missä on. Olemaan se kuka on. Paljaasti ja aidosti. Ihmisestä joka on oma aito itsensä, hehkuu arvokkuus. Sielu ikään kuin paistaa läpi. Kun huomaa, että tuo toinen hyväksyy itsensä ymmärtää vaistomaisesti, että hän hyväksyy todennäköisesti minutkin. Kummankaan ei tarvitse enää esittää, Voi rentoutua ja olla vain. Huh, miten helpottavaa! Saa levätä seurassa. Todennäköisesti jokainen meistä on oma itsensä erilaisissa tilanteissa erilaisilla tavoilla. Toisissa tilanteissa olemme puheliaampia ja toisissa hiljaisempia. Joissakin tilanteissa olemme taas eloisampia ja rauhallisempia. Yksi syy miksi luonto koetaan niin voimauttaviksi, on todennäköisesti se, että ollessamme luonnossa tai vaikkapa lemmikin kanssa meidän ei tarvitse esittää. Voimme puhtaasti olla sitä mitä sillä hetkellä olemme kaikkine iloinemme ja suruinemme. Ehkäpä voimme siirtää samaa luonnollista olemisen tapaa myös ollessamme ihmisten kanssa. Puut ja kasvit ei yritä päteä, arvostella, neuvoa tai miellyttää. Ne vain on. Sinä olet hyvä ja arvokas. Riittää, että olet. <3 Eeva
1 Comment
|
Arkisto
March 2022
kategoriat |
Unelma elämä |
Proudly powered by Weebly
|