Sallia elämän tulla luo

Lammen vesi viilenee. Vielä tarkenee kuitenkin uida. Ilmassa voi hetkittäin aistia jo syksyn raikkaan viileyden. Toivottavasti sinä olet saanut imeä itseesi kesän lämpöä ja auringon energiaa.  Ehkä olet ehtinyt viettää aikaa myös kuunnellen oman sielusi kutsua. Elämän matkan varrella olen huomannut miten valtavan tärkeää on pysähtyä olemaan välillä yksin omissa oloissa. Viettää rauhallisia hetkiä, tunteja tai päiviä. Päivittäiset meditaatiohetket ovat kullanarvoisia. Yksi niiden tärkeä tehtävä on rauhoittumisen lisäksi tuoda näkyväksi se mitä meissä itsessä on sisällä. Tänä kesänä olen erityisesti nauttinut lammessa selällään kellumisesta. Siinä on jotain symbolista ja monia asioita avautuu ihan vaan olemalla. Oman sydämen ja sielun kutsut ja kaipuut. Helposti voi käydä niin, että oman sielun ääni peittyy toisten ihmisten ajatuksiin ja kaikenlaiseen muuhun hälinään mitä ympärillä on.

Nyt kun on aika kääntää katsetta vähitellen tulevan syksyn suuntaan, voi miettiä millä tavalla sinä haluat ottaa syksyn tällä kertaa vastaan.  Voi antaa kalenterin täyttyä samalla tavalla kuin ennenkin.  Jos se toimii ja tuottaa iloa niin miksipä ei jatkaisi niin kuin ennenkin. Voi myös rauhassa hiljaa kuulostella. Voi avata itsessä tilaa uudelle. Sallia vapautta ja tyhjyyttä. Viipyä. Antaa niiden asioiden tulla luo mitä sielusi eniten kutsuu ja kaipaa. Voi luottaa siihen, että hyviä asioita tapahtuu ja tulee kohti. Kun niiden aika on. Voi ehkä jättää menemättä siihen samaan harrastukseen, mitä on tehnyt jo yli kymmenen vuotta, vaikka se leipäännyttää ja sen tekee vain tavan vuoksi, Tai koska kokee, että se on terveellistä tai muuten vain hyväksi. Voi sallia itselle pitää välillä taukoa  ja kokeilla jotain toisenlaista. Ehkä sitä, mitä on kaivannut, mutta ei ole rohjennut. Koska on ollut liian nuori, vanha tai huono siinä. On ollut liian kiireinen tai ei ehkä ole ollut rahaa. Siinä ei ole ollut aiemmin mitään järkeä tai jostain muusta syystä. Mitä niitä nyt on. Kaikenlaisia syitä olla tekemättä sitä mitä oikeasti todella haluaa tehdä.

Voi tunnustella miltä sisällä tuntuu kun tekeekin asioita eri tavalla, omalla tavalla. Miltä tuntuu kun ei pyri jatkuvasti aktiivisesti jotain kohti, vaan sallii asioiden tulla luokse. Mikä sisällä tai elämässä liikahtaa? Mitä siitä seuraa… ja lopultahan sitä ei voi ennakkoon tietää. Voi antautua virran vietäväksi ja kokeilla antaa mennä. Luottaa, että hyvä siitä tulee. Elämästä ja tästäkin syksystä. Vaikka välillä kelluisi.

"Rohkeutta on antautua kellumaan ja sallia elämän tulla luo. "

Eeva Ojalehto