Villinaisen kutsu

​Yhteys itseen on helppo kadottaa. Informaatiota tulee jatkuvasti oman itsen ulkopuolelta. Olemme todella paljon toisten ihmisten vaikutuspiirissä. On työhön liittyvät paineet. On puolison tarpeet ja lasten tarpeet. Facebook, Instagram, blogit ja naisten lehdet. Median mukana tuomat mielikuvat hyvästä elämästä. On valtavan tärkeää välillä irroittautua noista meitä näkymättömästi pitävistä siimoista. Ne siimat voi kahlita meitä aivan kuin lilliputit sitoivat Gulliverin. Salakavalasti itseltäkin huomaamatta meistä voi tulla ulkoapäin ohjautuvia sen sijaan, että kuulisimme poltteen. Kutsun joka nousee sisältä.

Kutsun voi jälleen kuulla kun uskaltaa höllätä. Ottaa tilaa ja vapautta. Se on yksi syy miksi rakastan metsään menemistä. Savasanaa joogamatolla. Yksin matkustamista ja kaupungilla kiertelyä. Rauhallisia hetkiä yksin kotona ja myös retriittejä. On helpompaa hengittää ja olla, kun viettää hetkiä omissa mietteissään tai on miettimättä. Sulkee välillä maailman ulkopuolelle ja kääntyy kohti itseä. Jotain sisällä vapautuu. Hengitys pehmenee. Keho muuttuu joustavammaksi. Näkymättömiä siimoja irtoaa. Tilalle tulee uusia ajatuksia ja oivalluksia. Ai, että näinkin voisin tehdä? Villinainen sisällä herää. Tuo villinainen on odottanut sinua koko elämäsi. Jossain vaiheessa mukaan tulee voima ja rohkeus. Voi uskaltaa astella vapaasti omalla tavalla pitkin omia polkuja.

-Eeva Ojalehto-