Kaikki tiet vievät Hanoiin

​Muutama päivä ennen joulua saavuin Hanoiin. Hanoi on Vietnamin pääkaupunki ja täytyy kyllä sanoa, että kaupunki iski aluksi kaikille aisteille todella kovaa. Ihmisiä, melua, roskaa ja skoottereita. Valtavasti skoottereita. Ensimmäisestä majapaikasta kuljin skootteritaksilla keskustaan. En tiedä kumpi on vaarallisempaa Hanoissa; olla skootterin kyydissä vai jalankulkija. Old Quarterin jalkakäytävät on täynnä parkkeerattuja skoottereita joten kävely tapahtuu kadulla skoottereita väistellen. Joissakin paikoissa kadun ylittäminen näyttää mahdottomalta, mutta opin, että sinne sekaan on vaan mentävä... Huh! No kerran liikenne oli niin vilkasta isommalla tiellä ja ajonopeudet kovat, että otin skootteritaksin vain päästäkseni tien yli.

Lake Hoan Kiem on Hanoin Helmi. Täällä näkyi morsiuspareja ottamassa kuvia.

​Menin Hanoihin nähdäkseni Halong Bayn. Katselin Halong Bayn risteilyiden hintoja ja ne oli tuplat tai triplat joulusesongin vuoksi. Toisaalta en halunnut viettää joulua myöskään paikassa mikä on täynnä turisteja. Skippasin Ha Long Bayn ja turistien toisen suosikkipaikan Sapan ja menin bussilla Mai Chaoon. Oiva valinta! Turisteja oli vain kourallinen, hinnat edulliset + vuoriston keskellä olevassa kylässä pääsi näkemään aitoa maalaiselämää. Oli kiehtovaa seurata riisinviljelijöiden työtä.

Vietin Mai Chaossa homestayssa joulun. Koristelin huoneen Hanoin kukkamarkkinoilta ostamillani ruusuilla ja onnistuin saamaan isäntäväeltä yhden punaisen kynttilän. Jouluaattona söin pitsaa hyvässä seurassa ja söin paljon suklaata. Joulu tuli silti.

Joulupäivänä sain uutisia Suomesta. Minulle erittäin rakas pikku Osku 4v oli joutunut Ouluun teholle rajun keuhkokuumeen vuoksi. En ole ikinä pelännyt kenenkään rakkaan menettämistä niin paljon! Kyllä siinä monta itkua taas tuli ja kova hätä. Onneksi Tapaninpäivänä tilanne alkoi jo helpottaa.

Tutustuin joulun aikaan Sandraan Kanadan Edmontonista olevaan 68 vuotiaaseen naiseen, joka oli edesmenneen puolisonsa kanssa valinneet lasten  sijaan matkustella paljon. Oli kiehtovaa kuunnella hänen reissutarinoita

Vietin joulun Mai Chaon vuoristomaisemissa. Koristelin huoneen Hanoin kukkamarkkinoilta tuomillani ruusuilla. Ennen maljakkoon pääsemistä ruusut saivat taksin, bussin ja skootterin kyytiä. 

​Menin takaisin Hanoihin, mikä alkoi tuntua jo huomattavasti mukavemmalta. Näköjään tuo kaupunki tarvi pidemmän sopeutumisajan. Sieltä bussi-lautta-bussilla Cat Ban saarelle. Aivan nappivalinta! Ensimmäisenä päivänä vuokrasin skootterin. Olin harjoitellut yhtenä viikonloppuna skootterilla ajamista Pohjois-Pohjanmaalla juuri ennen reissua. Saaren liikenne näytti sellaiselta, että uskaltauduin itse skoottorin sarviin. Hienosti meni paitsi, että +10 astetta, sade ja tuuli tuntui -10:ltä. Onneksi myös paikallisen pariskunnan sormia paleli ja sain lämmitellä sormiani heidän tien viereen tekemässä pikkunuotiossa.

On ollut jännää huomata, että vaikka täällä on paljon ihmisiä jotka eivät osaa puhua englantia jotenkin aina löytyy keino kommunikoida. Sanat on vain pieni osa kommunikointia. Sitä tulee liian harvoin ajateltua. Ajellessa maisemat oli valtavan upeat niin kuin myös luonnon puistossa olevalta vuorelta minne patikoin. Vihreähuippuisia vuoria silmän kantamattomiin joka suunnalla!

Vihreähuippuisia vuoria Cat Ba saarella. 

​Uuden vuoden aattona menin melomaan ja kiipeilemään. Ihan supervalinta! Matkalla sai ihailla on yllin kyllin Lan Ha Bayn korkeita kalkkikivisaaria. Ilman ruuhkia, turistien paljoutta ja lukuisia risteilijöitä. Meloessa täytyi välillä nipistellä itseä hereille, että tajuaa miten mahtavassa paikassa saa olla. Melottiin kalastuslauttakylien ohi. Lauttakylissä asuu tuhansia ihmisiä edelleen hyvin askeettisen alkukantaisesti. Kaikki eivät todellakaan elä länsimaalaisittain mikä on todella tervettä nähdä livenä. 

En ollut koskaan ennen tehnyt kalliokiipeilyä ja se oli niin siistiä!! Parissa päivässä olin saanut paljon tuttuja ja olikin hienoa, miten melkein kaikki ajautui samaan Oasis baariin juhlimaan uutta vuotta. Täällä porukka nauttii juomien lisäksi ilokaasuilmapalloja. Pakkohan se oli kokeilla yksi pallo itsekin. Sen vaikutus kestää vain muutamia minuutteja. Vuosi vaihtui todella kansainvälisessä seurassa ja oli erityisen ikimuistoinen.

Kajakkimelontaa kalkkikivikalliosaarten keskellä olevassa laguunissa Lan Ha Bayssa. Perämiehenä oleva Johanna on kotoisin Ruotsista.

Lan Ha Bay on järjettömän hieno ja siellä pääsee näkemään aitoa luontoa ilman lukuisia risteilylaivoja kuten Halong Bayn puolella. Täällä on kuvattu mm. uusinta King Kong elokuvaa. 

​Kalliokiipeily oli ehdottomasti yksi Vietnamin reissun parhaista elämyksistä. Jos joku on menossa suosittelen Asia Outdoorsia retken järjestäjänä lämpimästi. 

​Uuden vuoden päivänä palasin jälleen Hanoiin. Tykästyin kaupunkiin niin, että seuraavana päivänä oli haikea lähteä Phu Quocin saarelle Etelä-Vietnamiin. Saarella jännitin Tropical Storm Pabukia, ajoin skootterilla pohjoiseen niemenkärkeen mistä näkee Kambozaan, tustuin mehiläisten elämään, ajelin maailman pisimmällä Cabel carilla Pineapple Islandille ja makoilin kookospalmujen alla. 

Vietnamin top 5

​​1. Melonta ja kiipeilyreissu Cat Basta Lanha Bayhin
2. Autenttista maalaiselämä vuoristomaisemissa ja Chieu luola Mai Chaossa
3. Hanoi Old Quarterin elämä
4. Bee Farmilla mehiläisten viljelyyn tutustuminen Phu Quocin saarella.
​5. Silkkisen sileä valkoinen hiekka Sao Beachilla Phu Quocin saarella.

Bee Farmilla Phu Quocin saarella pääsi tutustumaan mehiläisten viljelyyn, Ilman mehiläisiä ei ole kukkia, kasveja ja puita. Ilman puita ei planktonia jota kalat syö. Ilman mehiläisiä ei ole ihmisiä... 

​Miinukset
Vietnam on roskaisin maa mitä olen ikinä nähnyt. Toisena päivänä Phu Quocin valkohiekkaisella saarella vedessä oli valtavasti muovia ja seuraavana päivänä ei ollut. Phu Quocilla rakennetaan valtavasti ja rakennustyömaat saattaa rikkoa rauhaa.

Plussat
Täälläkin ihmiset ovat ystävällistä. Hintataso on edullinen ja ruoka on hyvää. Länsimaista poikkeava elämän meno on erilaista ja mielenkiintoista seurattavaa. 

Kaikkinensa olen erittäin kiitollinen monista ikimuistoisista hetkistä Vietnamissa. Seikkailu jatkuu Kambozassa... 

-Eeva Ojalehto-

Maailman pisimmällä Cabel Carilla matkatessa Pineapple Islandille näkyi turkoosia vettä.