Tabun äärellä

En minä tästä aiheesta kirjoita. Kirjoitatpas. En kirjoita. Kyllä. SINÄ KIRJOITAT! Mutta nythän on kevät? Haluaisin kirjoittaa jostakin kevyemmästä. No juuri siksi kun on kevät. Kääk. Kai minä sitten kirjoitan.

Tabusta. Itsemurhasta. Mitä siitä pitäisi sanoa? 

Balilla taksimatkalla radiosta kuuluu Linkin Parkia. Se siirtää puolisoni keskustelun taksikuskin kanssa Chris Cornelliin ja Linkin Parkin Chester Benningtoniin ja siitä miten molemmat päätyivät viime vuonna itsemurhaan. Kysyin Balilaiselta taksikuskilta tehdäänkö siellä miten paljon itsemurhia. Kuski ei meinannut ymmärtää kysymystä ollenkaan vaikka muu keskustelu meidän välillä sujui mainiosti. Kysyin uudelleen ja sain ihmettelevän vastauksen. Ei tehdä. Ajattelin, että ehkä vastaus on totta, aihe on kuljettajalle vieras tai sitten aihe Balilla vielä enemmän tabu kuin meillä. 

Vertailun vuoksi Balilla asuu ihmisiä 4, 15 miljoonaa (2015). Suomen asukasluku on vastaavasti 5,5 miljoonaa (2016).  Itsemurhien määrä on ollut Balilla 149 vuonna 2006. Tuohon aikaan tilastoja aiheesta on vasta alettu kerätä Balila ja on toki mahdollista, että mikäli aihe on maassa hyvinkin tabu tilasto ei kerro koko totuutta. Suomessa itsemurhia tehtiin 787 vuonna 2016. Itsemurhien määrä on Suomessa vähentynyt lähes puoleen vuodesta 1990 jolloin maassamme tehtiin yli 1500 itsemurhaa. Bali on suhteellisen tiiviisti asuttua. Asiaa voi miettiä niin, että Etelä-Savoon mahtuisi suunnilleen neljä Balia ja Uudelle maalle kaksi. Maa on kallista ja perheet asuvat tiiviisti. Samassa pihapiirissä saattaakin asua hyvin 4-6 perhettä samasta suvusta. Se on Balilla aivan tavallista ja hyvin valitseva käytäntö. Taksikuski ihmetteleekin miksi ihmeessä Suomessa ja länsimaissa nuoret muuttavat kotoa pois ja haluavat asua erillään perheestä ja suvusta. Ehkä tiiviissä laumassa eläminen suojaa Balilaisia masennukselta ja itsemurhilta?

Balilla ei olla myöskään niin yksilökeskeisiä kuin meillä länsimaissa. Tästä esimerkkinä lasten nimet. Etunimiä on vain neljä; Wayan, Made, Nyoman ja Ketut. Ensimmäiselle lapselle annetaan nimeksi Wayan. toiselle Made ja niin edelleen. Viidennelle lapselle annetaan nimeksi jälleen Wayan. Useimmilla lapsilla on kyllä monta nimeä ja erottuakseen käytössä on monesti lempinimi. Ehkä tiiviimpi heimokulttuuri suojaa Balilaisia. Ihmiset tuntuvat olevan myös aurinkoisella tuulella.

Voi olla myös niin, että neljä vuodenaikaa tuo meille omat paineensa ja länsimainen kapitalismi verrattuna Balin hindulaisuuteen ja aurinkoisen verheään tropiikkiin. Auringon paiste lisää serotoniinin tuotantoa. Onko niin, että keväällä serotoniinin tuotanto ei aina kunnolla lisäännykään johtuen vaikkapa ravintoainepuutoksista? En tiedä. Jos sinä tiedät, niin kerrothan siitä minulle.

Itsemurhassa joku menettää läheisen liian varhain ja jonkun elämänlanka katkeaa aikaisemmin kuin olisi ehkä tarvinnut. 

Itsemurha koskettaa lähes jokaista meitä. Välillisesti. Minun äitini päätti elämänsä itsemurhaan. Hän oli saanut jo apua ja oli psykiatrisessa sairaalassa. Siitä huolimatta ja juuri tuolla kyseisessä paikassa hänen elämä päättyi. Minun näkökulmasta katsottuna aivan liian varhain. Ja vain vähän aikaisemmin hän oli ostanut uuden tanssimekon. Jos joku kertoo elämänhalusta ja toiveikkuudesta niin tanssimekko! Sain pitää äidin vain viisi ensimmäistä vuotta. Kaipaus ei lopu koskaan. 

Senkin jälkeen tuo tabu on vieraillut lähipiirissäni useita kertoja. Olen nähnyt miten se kaikkein hymyilevin tyttö onkin yllätyskyläilyllä repimässä ranteitaan. Siksi en aina usko hymyyn, vaan olen myös kiinnostunut mitä kätkeytyy hymyn taakse. Olen saanut myös nähdä miten tabu voi tarttua niin, että suru-uutisen jälkeen kohta tulee toinen. Tuo musta varjo on kietonut pauloihinsa jonkun. Kuiskinut korvaan ja viekoitellut. Härnännyt ja väsyttänyt. Uuvuttanut niin, että vaikka ei haluaisi kuolla ei jaksa enää elää. Tai kenties nopean ohikiitävän hetken ajan on väläyttänyt mahdollisuutta ja toinen herkällä haavoittuvaisella hetkellään on siihen tarttunut. 

Itsemurhan tehneiden läheiset ovat myös suuremmassa riskiryhmässä. Tähän ryhmään itsekin kuulun, enkä minäkään ole elämäni matkan varrella noilta ajatuksilta täysin välttynyt. Nuorena tunnistin tuon riskin ja tein "itsemurhasuunnitelman". Olin aina halunnut käydä Crand Canyonilla USA:ssa ja suunnitelmaani kuului matkustaa sinne juuri tiettyyn paikkaan, tietylle kallionkielekkeelle. Matka itse paikan päälle kestää riittävän pitkään ja matkan eteen on nähtävä aika lailla vaivaa. On hyvin todennäköistä, että matkan aikana törmää erilaisiin seikkailuihin ja matka jo itsessään puistelee hereille tummista varjoista. Mieli muuttuu ja yhtäkkiä huomaa jälleen olevansa hyvinkin vahvasti elossa ja elämänhaluinen. Aika pätevä suunnitelma vai mitä?

Miksi sitten nyt tämä aihe? Keväällä. Juuri kun pahin viima on ohi ja talven selkä taitettu. Keväällä ja kesän korvalla tehdään kuitenkin tilastollisesti kaikkein eniten itsemurhia. Chris Cornell päätti päivänsä toukokuussa ja Chester Bennington heinakuussa. Korviin on kantautunut myös viestejä joissa mustat varjot härnäävät useampaakin tuttuani, jotka yleensä ovat vahvoja ja aurinkoisia. Se huolettaa minua. Tiedän, että joskus vahvakin oksa voi katketa kun taivuttaa liiaksi. Valo lisääntyy ja monilla energiamäärä kasvaa. Aina ei kuitenkaan ole niin. Joskus voi masentaa. Mieli saattaa rypeä pohjamudissa keväästä huolimatta. Toisten energisyys voi ahdistaa entisestään. 00–07.00

Alakuloa voi helpottaa viettämällä aikaa luonnossa ja eristäytymisen sijaan hakeutumalla läheisten seuraan. Kun mieli on maassa aivojen välittäjäaineita ja hyvän olon hormoneita ei välttämättä erity riittävästi. Laumassa ja kosketuksessa erittyy oksitosiini hyvän olon hormonia. Onnellisuuskemikaaleja voi aktivoida meditoimalla ja joogalla ja viettämällä aikaa auringossa. Serotoniin ja dopamiinin ovat tärkeitä ja välittäjäaineita ja niiden tuotantoa lisääviä ruoka-aineita ovat mm. avokadot, banaanit, kananmuna ja mantelit. Tärkeää on löytää myös itselle sopiva kanava ilmaista tunteensa ulos. Siihen voi sopia esim. liikunta, taide, kirjoittaminen tai musiikki. Puhuminen ystävälle, läheiselle tai ammattiauttajalle usein helpottaa.

Joskus voi olla syytä kurkistaa lääkekaappiin. Toisinaan itsetuhoiset ajatukset voivat olla jonkun lääkkeen sivuvaikutuksia. Toisinaan taas voidaan tarvita lääkettä, että mieli tasapainottuu. Hormonitasapainon häiriöt voivat myös heiluttaa mielialaa. Tärkeää olisi myös pystyä vaikuttamaan ajatuspolkuun mikä alakulossa helposti pyörii samassa negatiivisessa nauhassa. Vaikka on kuinka raskasta elämässä on silti jotakin hyvää. Se hyvä olisi tärkeää pystyä näkemään. Haastavat elämänvaiheet on joka tapauksessa ohi meneviä, aivan kuten myrskyinen sää loppuu aikanaan. Toivoa on aina. Raskaana hetkenä riittää, että jaksaa vain olla ja hengittää. Riittää, että selviää yhdestä hetkestä seuraavaan. Kohta todennäköisesti helpottaa ja uusi näkökulma avautuu.

Minä en ole psykologi. En tee asiakkailleni terapiaa. Jos tummat varjot kuiskivat korvaasi usein eikä niitä meinaa millään saada pois, suosittelen hakeutumaan ammattiauttajalle.

Radiossa soi jälleen Linkin Park

- Eeva Ojalehto

Tarvittaessa voit hakea apua

Linkkejä:
https://www.mielenterveysseura.fi
https://surunauha.net/

Facebook:
Facebookista löytyy useita erilaisia ryhmiä itsemurhan tehdeiden läheisille.
Facebookista löytyy lisäksi ryhmiä erikseen esim. lapsensa, vanhempansa tai puolisonsa menettäneille.

https://www.facebook.com/lohduksi/

Kriisipuhelin:

Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää
umerossa 010 195 202
arkisin klo 9.00–07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00.

Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset ympäri Suomea.

Ulkomailta soitettaessa Kriisipuhelimen numero on +358 10195202.



Lähteet: 

findikaattori.fi
www. mielenterveusseura.fi
Sovijärvi, Arina, Halmetoja (2016). Biohakkerin käsikirja
​


Kuva: Pixabay