Milloin sinä koet olevasi turvassa? Tunnistatko niitä hetkiä milloin turva on puuttunut? Oletko ajatellut, että turvattomuus, saattaa estää sinuakin palautumasta? Usein emme edes tiedä, että meillä on piilevänä turvattomuuden tunne. Turvallisuuden tunne on tärkeää ja se on yksi perustarpeista. Hetkittäin voimme venyttää mukavuusaluetta laajemmaksi ja operoida oman turvallisuusalueen ulkopuolella. Kun tuota aluetta venyttää, usein luottamus siitä alueesta millä vielä pystyy ja kykenee toimimaan, kasvaa. Somen maailma saattaa olla raadollinen ja keikuttaa turvan tunnetta. Myös pandemian aika ja yhteiskunnallinen tilanne ovat voineet luoda turvattomuutta. On tärkeää tunnistaa, että se mikä luo toisille turvan tunnetta saattaa aiheuttaa toisessa turvattomuutta. Esimerkkinä USA missä moni on vuosikausia sitten hankkinut aseen kotiin lisätäkseen omaa turvaa. Toisaalta tietoisuus siitä, että monet ihmiset kantavat asetta tai säilyttävät sitä yöpöydän laatikossa ei välttämättä lisääkään turvallisuutta. Aseistetut poliisit ja vartijat katukuvassa luomassa turvallisuutta voivat yhtälailla luoda tunteen vaarasta. Siksipä rakoitukset, maskin käyttö, rokote ja terveyspassi voivat lisätä osalla ihmisistä turvallisuuden tunnetta ja taas ajaa osan kokemaan yhä syvenevämpää turvattomuutta. Uutisten katsominen ja ei välttämättä myöskään edistä turvallisuuden tunnetta, vaan saattaa synnyttää lisää pelkoja ja ahdistuneisuutta. Tässä median toivoisikin kantavan vastuuta, koska se osaltaan vaikuttaa kansallisen psykologisen turvallisuuden tunteen luomiseen. Turvassa voi palautuaSilloin kun turvan tunne puuttuu, keho luonnostaan joutuu olemaan valppaampi. Keho jännittyy ja siihen voi kasaantua jännitystiloja. Voi olla vaikeaa rauhoittua ja levätä syvästi. Kehon suojausmekanismit saattavat ylivirittyä ja olla ikäänkuin jatkuvasti päällä, milloin autonomisen hermoston sympaattinen osa on yliaktiivinen. Toisinaan voi olla niin, että turvan tunne on järkkynyt ja on tarvetta luoda turvaa. Vasta turvallisessa paikassa keho voi levätä ja rauhoittua sekä päästä kunnolla palautumaan. Silloin kun on turvaa autonomisen hermoston parasympaattinen puoli pääsee paremmin toimimaan mikä edistää palautumista ja vähentää stressioireita. Omien stressioireiden tunnistaminen on tärkeääOmien stressioireiden tunnistaminen on tärkeää. Monesti emme tule ajatelleeksi, että jotkut kehon oireilut voivat johtua stressistä tai siitä, että taustalla voi olla turvattomuutta mikä aiheuttaa stressiä. Kun tunnet itsesi hyvin pystyt paremmin myös auttamaan itseäsi. Stressin fyysisiä oireita
Stressin psyykkisiä oireita
Stressin sosiaalisia oireita
Vakavasta stressitilasta voi seurata masennus ja työuupumus, päihteiden väärinkäyttöä ja itsetuhoisia ajatuksia. Miten sinä stressaat?Millä tavoin sinä reagoit stressiin? Mitkä on niitä oireita mitkä kertovat sinun kehosi ja mielesi olevan liian kovan kuormituksella? Traumaperäinen stressihäiriö on riski kansan terveydelleOn huomioitava sekin seikka, että tämä poikkeuksellinen ajanjakso mihin liittyy paljon erilaisia pelkoja ja turvattomuutta on saattanut aiheuttaa osalla ihmisistä traumaperäisen stressihäiriön. Tilannetta hankaloittaa pandemia-ajan pitkäkestoinen luonne ja esimerksi 1 1/2 vuotta kestänyt koronakeskeinen uutisointi. Mielenterveyden hoitamiseen onkin panostettava resursseja. Haasteen laajuus on niin suuri, että psykologisen turvallisuuden luomiseen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen tarvitaan varmasti tukea myös kouluilta, työpaikoilta, median ja valtion taholta. Ollaan ikäänkuin kaikki samassa veneessä ja meillä on yhteinen haaste. Tiedämme myös miten sota-aikaan eläneiden kokemukset vaikuttavat ylisukupolvisesti ja tästä voikin päätellä, että tämänkin aikakauden jälkeen riittää terapiatyötä ainakin seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Oma turvattomuuskokemuseniMatkustin talvi-kevään 2019 aikana yksin maailman ympäri. Siellä törmäsin sellaiseen turvattomuuden tunteeseen mitä en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Matkustin reissun aikana Karibian merellä olevalle St. Lucian saarelle. Saarta pidetään paratiisisaarena ja se on suosittu häämatkakohde. Olin lentänyt saarelle Kanadasta Torontosta koneella mikä oli täynnä kanadalaisia. St. Lucialla matkustin paikallisbussilla kylään mistä olin varannut Airbnb majoituksen. Kuljin kiemuraisia vuoristotietä paikallisbussilla mikä oli täynnä mustaihoisia paikallisia. Iloitsin maisemista ja seikkailun tunnusta. Kun saavuin kylään missä airbnb mökkini oli tapasin ystävällisen naapurin joka hymyili ja tuli juttelemaan. Naapuri talot olivat värikkäitä ja kauniita. Saapuessani en vielä tiennyt, että hetkeä myöhemmin pelkäisin todella paljon. Matkalla alempaan kylään ostamaan ruokaa tapasin maailman ystävällisimpiä naisia ja sain heiltä mukaan heidän pihalla kasvaneita mangoja. Alempana kylässä oli hyvin erilainen tunnelma. Talot olivat rähjäisempiä. Aistin, että kadun miehet olivat nauttineen jotakin muuta kuin alkoholijuomia. Kävin kahdessa eri kaupassa missä hyllyilla oli mm. kananmunia ja nuudeleita. Juuri muuta siellä ei ollut. Tajusin, että vaikka olen ns. reppureisssumatkalla minun matkalaukun sisältö voi olla arvokkaampi kuin mitä moni omistaa. Tuli sellainen olo, että tästä kylästä täytyy kiiruhtaa "kotiin" ennen pimeän tuloa ja nopeutin askeleitani. Mökkiin palattua googlasin. Olin tarkistanut matkustustiedotteesta turvallisuustilanteen ja siinä ei ollut mitään erityistä. Google kuitenkin paljasti, että juuri siellä lähistöllä missä olin, ei suositella rannalle eikä vesiputouksille menemistä koska siellä on riski aseellisiin ryöstöihin ja väkivaltaan. Tänäkin päivänä esimerkiksi Britannian turvallisuussivuilla sanotaan, että saarella on ollut murhia, aseistettuja ryöstöjä ja seksuaalisia hyökkäyksiä. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, että airbnb paikan omistajilla talon ympärillä oli turva aita ja aidan takana "verikoira". Minun airbnb majapaikka oli puolestaan sellainen, että iso paha susi saisi sen todella helposti puhallettua kumoon. Ainoana valkoihoisena ihmisenä alueella minut olisi myös todella helppo löytää. Siihen tarvisi vain pari kysymystä naapureilta. Tajusin myös, että minulla ei ole juuri mitään keinoja suojata itseäni jos tarve niin vaatii. Käytettävissä ei ollut edes pesäpallomailaa. Niinpä minua ei nukuttanut. Pelkäsin henkeni puolesta ja se sai kehoni hätätilaan. Mielikuvitukseni luonnollisesti ei yhtään helpottanut tilannetta. Lihakseni kiristyi kuin viulun kieli. Matkustin saaren pääkaupunkiin ja tilannetta ei helpottanut yhtään se, että noin 10000 ihmisen kaupungissa ei näkynyt ketään muuta valkoihoista. Ihmettelin, että missä hitossa on se lentokoneellinen kanadalaisia. Tajusin heidän olevan vartioiduissa resorteissa ja hotelleissa mitä google suositteli turvallisiksi majapaikoiksi ja niihin minulla ei olisi pitkällä reissulla nyt varaa majoittua. Vaikka olen stressinhallinnan ammattilainen ja osaan rauhoittaa ja rentouttaa itseäni hyvin, kehoni oli sanan muikaisesti pelosta jäykkänä enkä nauttinut yhtään olemisestani. Olin tullut nauttimaan paratiisiin sen luonnosta, vesiputouksista ja rannasta ja juuri ne vaikuttivatkin olevan kaikkein turvattomimpia paikkoja. Suoraan sanottuna olin aika kauhuissani. Päätin lähteä saarelta ja kolmen unettoman yön jälkeen "pakenin" lautalla St. Martiniquelle mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Ymmärsin, että St. Lucialla ilmapiiriin ja ihmisten asenteisiin vaikuttaa ylisukupolvisesti taustalla oleva historia ja orjuus. Osa ihmisistä oli valtavan ystävällisiä. Vaistoni sanoi kuitenkin, että saatan olla vaarassa. Kun saavuin turvallisena kokemaani seuraavaan majapaikkaan mitä piti ihana mustaihoinen pariskunta olin kuumeessa lähes viikon. Osittain kuume johtui edellisen mökin sisäilmaongelmasta ja varmasti osin myös kehon pelkotilasta. Perheen mies oli lääkäri ja nainen keitteli minulle lemongrass yrittijuomaa. Kuukausia erilaisissa majapaikoissa majoittumisen jälkeen olin kuukausiin ensimmäistä kertaa jonkun kotona. Kaikki nämä seikat loi minulle psykologista turvaa. Heidän luoma lämpö ja turva oli kuin balsamia haavoihin. Sain "sulateltua" kehollista jännitystilaa heti St Lucialta poistuttuani, mutta koin, että minulla meni kehollisen tilan purkamiseen useita kuukausia ja olen sen jälkeen ollut huomattavasti turvallisuushakuisempi. Opin kuitenkin reissulta miltä tuntuu ja miten stressaavaa turvattomuuden kokemus on. Tuskinpa ilman tuota kokemusta olisi nyt tätäkään blogitekstiä. Eli se mikä ei tapa, se kasvattaa. Toisaalta se voi myös traumatisoida. St. Lucian ja St. Martiniquen jälkeen matkustin Kolumbiaan. Pääkaupungissa sijaitsevan kerrostalon ulko-ovessa ja huoneiston ovessa oli monta lukkoa. Minulla se herätteli ajattelemaan Kolumbiassa olevia vaaroja. Toista oli lapsena Pohjois-Pohjanmaalla missä, kun väki lähti jonnekin laitettiin luuta ovelle ilmoittaamaan vieraille, että nyt emme ole kotona. Tämä viiden avaimen nippu jäi Kolumbiasta valitettavasti minun mukaani. En koskaan palattanut sitä, koska avainten lähettäminen postissa ei tuntunut turvalliselta ajatukselta. Turvallisuuden luominen itselle ja läheisilleNyt kun tätä erikoista aikaa ja pelkouutisointia on kestänyt jo maaliskuusta 2020 saakka niin voi vain miettiä kuinka paljon globaalisti ihmisillä on kertynyt kehollisia jännitystiloja. Huh! Siinä on työsarkaa kerrakseen. Mikäli kehollista jännitystilaa ei pura se pidemmällä tähtäimellä sairastuttaa. Millä tavoin, se on sitten hyvin yksilöllistä mikä on kunkin kehon "heikoin lenkki". Sinä voit pohtia itse millä tavoin sinä ja sinun kehosi reagoi turvattomuuteen. Jo asian tiedostaminen on iso juttu. Usein emme tule edes ajatelleeksi, että kehollisten oireiden takana voi olla turvattomuuden tunne. Vanhemman turvattomuus heijastuu myös lapsiin ja nuoriin. Lapsia ja nuoria voikin tukea tässä ajassa luomalla rutiineita, rauhaa ja turvallisuuden tunnetta. Puolison vakaa ja rauhallinen läsnäolo on myös arvokasta. Miehen nykypäivän tärkeä rooli on myös luoda psykologista turvaa. Sille on todellinen tarve. Yhteiskunnallisesti tärkeää on puolestaan luoda sallivaa keskustelua ja ilmapiiriä mikä sallii erilaset näkökulmat. Tässä kannattaa muistaa, että se mikä luo turvan tunnetta jollekin, voi luoda turvattomuuden tunnetta toiselle. Jokainen todennäköisesti pyrkii tekemään päätökset ja valinnat siitä näkökulmasta minkä kokee turvalliseksi. Sallivan erilaisia näkökulmia sisältävän ilmapiirin luominen onkin tärkeää. 11 Turvallisuuden tunnetta lisäävää asiaaTässä muutamia asioita mitkä lisäävät turvallisuuden tunnetta ja edistävät sitä kautta palautumista:
Turvattomuuden kokemusta voi purkaa tarvittaessa myös hakautumalla tarpeen tullen terapiaan ja mielenterveys ammattilaisen puoleen. Kehollisen jännitystilan purkaminen ja turvan luominenHavainnoin helposti ihmisten kehollisen tilan. Olen ohjannut joogaa ja kymmeniä retriittejä Unelma Elämä yrityksessäni vuodesta 2012 saakka. Sitä ennen toimin fysioterapeuttina. Silmäni ovat harjaantuneet näkemään ja aistimaan ihmisen kehollisen tilan ja miten hän esimerkiksi hengittää. Retriitteihin saapuessa kehot ovat usein jännittyneet ja näen hyvin selkeästi miten tuo jännittyneisyys on lisääntynyt pandemian aikana. Retriiteissä kehon jännitystiloja lähdetään sulattelemaan myös kehollisin harjoituksin. Ajattelenkin niin, että keskustelu on tärkeää, mutta monen kohdalla tarvitaan myös kehollisia menetelmiä jännitystilojen laukasemisessa. Luon Unelma Elämän retriitit huolella niin, että ne luo hyvän olon turvan tunnetta. Valitset retriittipaikat huolella. Aitous vetää puoleensa ihmisiä, jotka haluavat tulla kohtaamaan yhtä lailla aitoja ihmisiä. Siellä syntyy usein hyvin nopeasti luottamuksen ilmapiiri. Se näkyy esimerkiksi niin, että kyyneleet voivat virrata retriitin aikana jo heti alusta saakka. Pääsääntöisesti suojaamme itseämme niin, että päästämme kyyneleet tulemaan vain silloin kun koemme turvan tunnetta. Keskusteluissa pääsemme myös syvälle. Monesti vieraammalle voi olla helpompi puhua kuin tutulle luottamuksellisista asioista. Meditaatioharjoitusten kautta löydetään myös sisäisen turvan ja luottamuksen lähteille. Valmennan myös työhteisöitä ja ryhmiä psykologisesta turvallisuudesta, stressin hallinnasta, mielentaidoista ja palautumistaidoista. Nuo teemat ovat erityisen ajankohtaisia ja merkityksellisiä juuri nyt. Yhdessäolo ja yhteisöllisyys lisäävät turvaaKokemamme turvan tunne on vähentynyt myös sitä kautta, että usein suku asuu kaukana. Yksin eläminen on muutenkin lisääntynyt ja sitä kautta yksinäisyys. Yhteisöllisyydelle, yhdessä tekemiselle ja jakamiselle on suuri tarve. Yhdessä oleminen sulattaa kehollisia jännitystiloja ja luo turvan tunnetta. Yhdessä olon tarve on nyt ehkä suurempi kuin koskaan. Monella kynnys kokoontua yhteen on voinut pandemian aikana kuitenkin kasvaa. On voinut kehittyä myös sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Olen iloinen, että ihmiset kokoontuvat yhteen Unelma Elämän retriitteihin ja myös työyhteisöt ovat alkaneet uskaltautua kokoontua enemmän livenä. Nauru ja ilo ovat tervetulleita tunnetiloja ja nauru onkin osittain viime aikoina ollut uhanalainen laji. Tunnista omat turvan tarpeesiKaikkinensa omien tarpeiden tunnistaminen ja huomioiminen on tärkeää. Minkä asioiden sinä koet luovan turvan tunnetta itsellesi? Jos sinä pystyt luomaan turvallisuuden tunnetta itsellesi se on iso juttu. Luomalla turvaa itsellesi tulet samalla luoneeksi turvallisuutta myös muille. Tiedäthän miten tasapainoisten ihmisten seurassa keho rentoutuu ja tulee hyvä olo. Eeva Ojalehto Lähteet: Stressi Lääkärikirja Duodecim 30.5.2018 LT, yksityislääkäri Antti S. Mattila www.terveyskirjasto.fi. Traumaperäinen stressihäiriö Käypähoitosuositus 9.1.2021 www.kaypahoito.fi: Kirjoittaja on elämäntaidon valmentaja, meditaatio- ja joogaohjaaja, taiteilija ja seikkailijatar joka kaipaa syvää juurtumista ja kuningasta suojakseen sekä yhä uudestaan sinne missä on kirkkaat solisivat vedet ja voi kuulla oman sydämen äänet.
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkisto
March 2022
kategoriat |
Unelma elämä |
Proudly powered by Weebly
|