Elämän polte

En liiku siksi, että kuluttaisin enemmän kaloreita, vaan siksi, että rakastan sitä tunnetta miltä liike tuntuu kehossa. Miltä ilmavirta tuntuu kasvoilla kun hiihdän ja suksi liukuu alla. Miltä vartalossa tuntuu rento vapautunut juokseminen metsäpolulla. Miltä tuntuu lantion keinunta kun tanssin. Iloitsen siitä tunteesta miten liikkuminen tekee kehostani jäntevän ja voimakkaan.

En syö energiaa ja ravintoaineita vaan ruokaa missä on vivahteikkaita aromeja, aito maku ja tuoksu. Ruokaa millä on juuret. Nautin siitä miten ruoka hellii aistejani. Rakastan puhtaista raaka-aineista rakkaudella valmistettua ruokaa, ja suklaakakkuja! Ruualla ravitsen kehoni lisäksi myös sieluani.

En vietä aikaa lasten kanssa velvollisuuden tunnosta, vaan siksi koska rakastan ilon tunnetta mitä koen kun heittäydyn heidän kanssa liukumäkeen, rakennan lumilinnaa tai hyppään heidän kanssa laiturilta pommilla järveen. Kun näen lasten nauravat kasvot ja silmien loisteen. Haluan antaa heille myös kokemuksen siitä, miltä tuntuu hyväksyvät sanat, lämmin syli ja lempeä silitys hiuksilla.

En tee työtä vain rahan vuoksi, vaikka toki sitäkin tarvitaan. Teen työtä siksi, että saan työssä ilmaista itseni sellaisia puolia mitkä ei tule esille muualla. Saan kokea aikaansaamisen tunnetta ja jaettua iloa. Tuntea tekeväni jotain millä on arvoa ja merkitystä, jotta yhdellä ihmisellä maailmassa asiat olisivat hetken ripauksen paremmin. Haluan tehdä hyvää ja antaa maailmalle oman panokseni.

En tee asioita siksi, että pitäisi. Teen asioita siksi, koska palan halusta tehdä niitä. Laulan, tanssin olohuoneessa ja maalaan tauluja. Upotan kädet samettiseen saveen. En siksi, että olisin niissä hyvä, vaan siksi, että tehdessäni tunnen eläväni.

En enää juokse karkuun kurjia fiiliksiä. Kutsun ne luokseni illan ja yön pimeinä yksinäisinä hetkinä. Viivyn niiden kanssa hetken. Katson suoraan silmiin pelkojani ja pettymyksiäni. Annan kyynelten valua ja kehoni tuntea. Tunteet ovat sielun kieltä. Uskallan tuntea surua, sydämen kipua ja kaipuuta. Jotta voin elää vielä vapaammin ja rohkeammin. Rakastaa vieläkin vahvemmin ja auki olevalla sydämellä.

En hoida puutarhaa tehdäkseni ohikulkijoita kateelliseksi, vaan koska rakastan kauneutta ja kasveja. Siellä missä on vihreää on elämää. Tykkään upottaa sormet multaan ja siitä taianomaisen ihmeen seuraamisesta kun siemenestä kasvaa kukka. Hauras, herkkä ja kaunis. Rohkea, uljas ja hyväntuoksuinen. Kukat opettavat minullekin rohkeutta ja itseni hyväksymistä sellaisena kuin olen. Puutarhaa hoitaessani tunnen olevani onnellinen. Saan luoda isolla siveltimellä.

En kirjoita hakeakseni kaikkien hyväksyntää. Kirjoitan jakaakseni ajatuksia kanssasi. Opetellakseni ilmaisemaan sisintäni. Että uskaltaisin olla rohkeampi kertomaan mitä koen, tunnen ja ajattelen. Että oma ääneni vahvistuisi ja sanojen virta saisi pulputa vapaana. Ehkä joku sana koskettaa sinuakin aivan kuin niin monet sanat ovat liikauttaneet minua. 

En seikkaille näyttämisen halusta vaan, koska sisälläni on kokonainen muumilaakson joukkio joka rakastaa pieniä ja suuria seikkailuja, tuntemattomien asioiden tekemistä vaikka pelottaisikin. Pelon voittaminen tekee vahvemmaksi.

En sisusta kotiani, jotta siitä saa kauniita valokuvia vaan teen kodistani tunnelmallisen pesän missä minun ja läheisteni on hyvä olla. Teen kodistani paratiisin mikä kutsuu palaamaan maailmalta takaisin. Turvapaikan missä saan olla ja levätä. Painautua lämpimään kainaloon takkatulen hehkuvassa lämmössä.

En rakastele, siksi että parisuhteessa pitäisi rakastella lauantaisin puoli yhdeltätoista, vaan koska nautin siitä miltä kehoni tuntuu kun avaudun, antaudun ja sielu sulautuu toiseen. Uskallan päästää villihevoseni laukkaamaan vapaana.

En katso silmiisi arvostellakseni, vaan nähdäkseni sinut kokonaisena sellaisena kuin olet. Nähdäkseni sielusi ja paljastaakseni omani sinulle. Liian helppo on kääntää katse pois. Tätä taitoa harjoittelen vielä kovasti.

En matkusta sen trendikkyyden vuoksi, vaan koska olen loputtoman utelias ja kiinnostunut maailmasta. Haluan tuntea miltä tuntuu kiivetä kukkuloiden ja vuorten rinteitä omin jaloin, kävellä paljain varpain valkoista rantaviivaa pitkin turkoosin meren rannalla minne voin pulahtaa. Haluan nähdä, kokea, elää ja tuntea. Palan halusta kokea metropolien sykkeen ja sademetsän lintujen laulun. Maistaa vieraita ruokia ja kohdata tuntemattomia ihmisiä. Katsella toisenlaisia elämisen malleja, jotta muistaisin että en todellakaan ole maailman napa ja on olemassa monenlaisia muitakin tapoja elää. Matkustaessani tutustun samalla siihen kuka olen. Toisinaan matkaksi riittää kävely lähimetsään tai kävely kotilammen rantaan.
​
En vietä aikaa luonnossa ainoastaan terveyshyötyjen vuoksi, vaan koska lumoudun kuullessani kuusten huminan, heinien kahinan ja pääskysten liverryksen. Hurmioidun perhosten ja sudenkorentojen tanssista, hiirten pikkuruisista jäljistä hangella ja auringonsäteiden heijastuksista lumihiutaleisssa. Mäntyjen, kuusten ja koivujen hyväksyvästä läsnäolosta kun painan vatsani niitä vasten. Luonto on suurin guruni, mestarini. Kiitos pohjoinen, itä, etelä ja länsi, tunnen teidän voiman. Kiitos äiti maa kun ravitset meidät kaikki, minutkin. Kiitos suuri taivas. Kiitos aurinko, kuu ja tähdet. Näen teidät. Te näette minut. Kiitos suuri henki. Tunnen voiman itsessäni. Elämän voiman. Kiitos elämä! Rakastan sinua. En pelkää kuolemaa, sillä olen elänyt. Toivon, että saan elää vielä monta päivää ja yötä.

Kiitos, kiitos, kiitos!

Eeva ​